Oikeesti sick (warning: postaus sisältää ällöttävää kuvamateriaalia)

Ei kuulkaas ollu hyvä enne toi edellisen postauksen otsikko...Oon ollu pitkäaikaisesti hyttysten ja hiekkakärpästen aamupala, lounas sekä päivällinen ja mun jalat on ollu tikattu täyteen paukamia. Yks puremakohta alko viime viikon perjantaina näyttää aika häijyltä, mut päätin ootella lauantaihin saakka ennen lääkärille menoa. Lauantaina marssinki sit kiltisti tohtorin tykö, kun pomo mut sinne kiikutti. Puremakohta oli muuttunu tunnamvioletiks, turvonneeks ja punaseks ympäriltä. Sain tiukan antibioottikuurin, mut sunnuntaina  paukama vaan paheni. Mun puol säärtä alko oleen punanen ja turvonnu ja puremakohta musta, ja sieltä valu jotain kellertävää mömmöä - tosi ällöttävää! Mun työkaveri alko pelotteleen mua verenmyrkytyksellä, kun sen sisko oli joutunu sairaalan hyttysenpiston tulehduttua ja muututtua verenmyrkytykseks...Sunnuntai-iltana kaikki oli sitä mieltä et taitais olla ihan viisasta lähtee näyttämään koipea päivystyksessä. Mun työkaverit Annika ja Kevin lähti mun mukaan ja huristeltiin sairaalaan vasta vähän ennen puoltayötä - aika dramaattista. En joutunu onneks oottamaan kauaa ja hoitajat ja lääkäri oli mukavia heppuja. Ne totes et on aika ärhäkkä infektio kyseessä ja mulle annettiin antibioottia suoraan suoneen...joten tais olla ihan viisas veto mennä päivystykseen. (Kiitos tästä Annikalle, joka totes että en haluu löytää sua aamulla hengettömänä, me lähetään nyt sairaalaan!)

Ihan absurdia et pikkunen ötökänpurema paisuu isoks infektioks. Ei oo reiluu. Jouduin hengaamaan vaan kämpillä viikon verran, kun mulla oli sellanen neula ja pieni putkilo (kanyyli?) teipattuna käsivarteen - tai siis ei se neula oo teipattu vaan ihan kiinteesti pistetty verisuoneen -  kun jouduin vielä kuuden päivän ajan menemään visiitille sairaalaan saamaan lisää antibioottishotteja. Ja sen lisäks jouduin vielä napsimaan neljä antibioottitablettia päivässä! En onneks saanu mitään oireita ja olin koko ajan töissä ihan normaalisti. Päivä päivältä jalka alko näyttää paremmalta, ja nyt jäljellä on enää vaaleenpunanen arpi, joka onneks jäi pelättyä pienemmäks. Mun jalat on muuteski niin täynnä muita arpia, mustelmia, ötökänpuremia etc ettei tätä uusinta arpee edes kunnolla huomaa.

Neulakammoisen painajainen. (Huom. taustalla Anthony, joka ottaa kuvaa liskosta!)

Sairaalassa ne piirsi tommosen renkulan tulehtuneen alueen ympärille, et siitä näkee alkaako alue pienentyä.

Ihan huippua, miten kaikki täällä huolehti musta: amerikkalaisveljekset Kevin ja Brian kuskas mut joka ilta sairaalaan, Annika oli pari kertaa mun mukana ja sain kovasti sympatiaa ihan tuntemattomiltaki ihmisiltä. Oon ilonen et kärsin mokoman harmin täällä Noosassa, jossa mulla on ihania ystäviä ja työkavereita. Olis ollu aika ankeeta vierailla sairaalassa yksinään..hrr. Monet on kauhistellu sitä et miten uskallan matkustaa yksinään, mut kuulkaas, en oo tainnu viettää yhtään päivää yksin!

Joten älkää huolehtiko hämähäkeistä, käärmeistä ja haista - sandflyt on näköjään vaarallisempia...Arvatkaa nakersko, kun kaikki kaverit oli surffaamassa ja mä kökötin yksinään kämpillä! Ja jotten olis vielä saanu ötököistä tarpeekseni niin viime viikolla huomasin huomasin et mun patjassa asustaa bed bugeja..ja myös mun huonekaverien patjoissa...joten eiku taas tuholaistorjuja paikalle ja kaikki kamat myrkytettäväks/pyykkiin. Voi huoh.

Oon ihan kotiutunu tänne Noosaan: työ on kivaa, työporukka on huippu, asunto jees, ihanat biitsit ja surffausrannat vieressä ja vähintään +30 astetta lämmintä joka päivä. Vaikka oonki jämähtäny tänne aika kiinteesti, pakotan itteni jatkamaan matkaa. Ens tiistaina lähen taas tien päälle ja tällä kertaa suuntana the Whitsunday Islands. On surku lähtee mut muuten mulla loppuu aika ihan kesken täällä Ausseissa enkä ehi nähä mitään, kun jään aina jumiin! Ehin vielä olla viikonlopun töissä ja treenata mun baristataitoja, jos vaikka saisin jotain kahvilahommia jossain vaiheessa. Elikkäs nokka kohti uusia seikkailuja!

Loppukevennyksesk vielä kuva liskosta, joka hangaa meidän kämpillä aina välillä. Joinain päivinä se käy myös ravintolassa kyläilemässä ja yks kokki syöttää sille vesimelonia.

Sick!!

Hahaa, no worries, en oo kipee. Mun yks englantilainen työkaveri hokee koko ajan sanaa sick, ja nyt se on tarttunu muihinki. Sick photo! That t-shirt is sick! Oh yeah, the waves were sick! :D

Mulla ei oo mitään erityisen jännää kerrottavaa, kun en oo tehny muuta ku ollu töissä, surffanu, lenkkeilly, hengannu mun työkavereiden kanssa, ottanu valokuvia ja kattonu leffoja. Jännittävin tapahtuma tais olla se, kun löydettiin bedbugeja meidän huoneesta (tarkemmin sanottuna mun työkaveri Annikan patjasta). Tuholaistorjuja saapui ritarillisesti paikalle ja myrkytti koko huushollin eikä sen jälkeen ötöjä oo näkyny.

Tällä kertaa kuvat saa puhua tekstin sijaan.