Mähän sitten päätin lähtee jatkamaan matkaa Noosasta pohjoseen Airlie Beachille purjehtimaan. Oli ihan kauheen surullista jättää niin kiva työpaikka ja hyvät tyypit taakse. Erityisesti ehin surra sitä, et mun ja saksalaisen Annikan tiet eroaa; alotettiin työt Halse Lodgessa yhtäaikaa ja meistä tuli hyviä kamuja. Meillä oli kaikkinensa tosi jees työporukka ja luonnollisesti vietettiin paljon aikaa yhessä, kun asuttiin myös samassa kämpässä. Samoin kaikki respan tytöt ja baarissa työskentelevät pojat on hyviä tyyppejä. Musta alko kuitenki tuntua et on aika vaihtaa maisemaa ja nähä muutaki Australiaa. Maanantaina ennen mun lähtöä vietettiin mun läksiäisiä ja Anthonyn synttäreitä. Juhlat oli oikeen onnistuneet. Tässä pari tunnelmakuvaa.
 |
| Real ladys. |
 | |
| HL:n kansainvälinen työporukka. |
Tiistaina pakkasin kaikki kamat rinkaan ja reppuun ja starttasin matkaan. Ehdin istua bussissa hurjat kaks tuntia, kun bussikuski ilmotti, että Townsvillen ja Mackayn välisellä alueella tulvii, mikä siis tarkottaa, että Airlie Beachille ei pääse, kun ko kylänen sijaitsee just sopivasti noitten kahen kaupunin välissä. Great. No eihän siinä sitte auttanu muu, kun jäädä yöks tuppukylään nimeltä Hervey Bay. Soittelin aamulla bussiyhtiöön ja tiedustelin, et onko tiet jo kunnossa. Vastaus oli: ei eikä tiedetä milloin tie taas avataan, koska alueella on luvattu rankkasadetta seuraavaks viikoks...päätin, etten todellakaan haluu jäädä määrittämättömäks ajaks X venaamaan tulvien loppumista Hervey Bayhin, jossa ei oo mitään tekemistä. Kuulin, et monet tyypit menetti kivasti rahaa, kun niiden purjehdusreissut oli peruttu ja monet reissaajat, jotka oli jääny tulva-alueelle jumiin missas lentoja joko Cairnsista tai Brisbanesta. Olin kiitollinen etten ollu buukannu mitään. Summasin et ei oo järkee suunnata Whitsundaysille, kun sinne oli luvattu vaan sadetta seuraaviks viikoiks. Purjehtiminen rankkasateessa ei taida olla mitään herkkua - etenkää, kun mokomat reissut maksaa about 400-500 dollaria!
Olin aika nynnerö, mut päätin palata takasin Noosaan rakkaiden ystävien pariin. Otin bussin seuraavana yönä kohti Noosaa ja saavuin takasin Halse Lodgeen aamulla. Hostellin omistaja toivotti mut ilosesti takasin ja lupas et saan yöpyä ja syödä pari päivää ilmaseks! Kauheen kilttiä. Sain kovasti sympatiapisteitä myttyyn menneestä reissusta ja menetetyistä dollareista. Ikävä kyllä en kuiteskaa saanu enää mun työtä takasin, kun uus tyyppi oli jo etitty tilalle. Nukuin välillä entisessä kämpässä patjalla olkkarissa ja toisinaan meidän ranskalaisen chefin Michaelin ja sen tyttöystävän Celinen luona. M ja C on ihan huipputyyppejä! Sain nukkua omassa huoneessa ja marssia suoraan katettuun aamupalapöytään! Samoin M piffas mulle hostellin ravintolassa ilmasta aamupalaa ja päivällistä. Kaks viikkoa kulu kauheen nopeesti hyvässä seurassa. Käytiin surffaamassa, pyörittiin markkinoilla, pelattiin pingistä, syötiin liikaa hyvää ruokaa, käytiin baareilemassa ja otettiin paljon paljon hulvattomia valokuvia. Yhtenä päivänä lähettiin porukalla kattomaan auringon laskua Mt Timbeerwahlle. Patikoitiin vuorennyppylän huipulle ja tuijotettiin kuvankaunista maisemaa, kun aurinko valu hitaasti horisonttiin. Täällä puolella palloa auringonlaskut on niin upeita! I <3 Noosa
 |
| Annika ja mä. |
 |
| Auringonlasku Mt Timbeerwah. |
Annikan piti matkustaa sen siskon kanssa, mut systeri ei päässykää lähtemää reissuun. Onni onnettomuudessa, et päätin mennä takas Noosaan ja et Annikan sisko ei päässykään reissuun - saatiin siis toisistamme matkaseuraa! Sää pohjois-Queenslandissa oli edelleen kovin epävakainen ja sateinen, joten päätettiin et lähetään yhessä vallottamaan länsi-Australiaa. Annika oli töissä vielä pari viikkoa, ja mä hengailin vanhoilla hoodeilla. Päätettiin jättää Noosa taakse samaan aikaan ku meidän frendit amerikkalaiset kaksoset Kevin ja Brian sekä saksalainen Maike. Me hypättiin viime keskiviikkona bussiin ja huristeltiin Brisbaneen. Viettiin päivä shoppailemalla outlet-myymälöissä (ei ollu järkee, kun mun rinkka tursuaa tavaraa jo ennestään...tein kuiteski muutamia löytöjä, kuten conversen allstarssit 50$) ja illalla kavuttiin Perthiin menevään lentskariin. Oltiin perillä Perthissä vasta puolenyön jälkeen ja uupuneina saavuttiin hostelliin vasta yhen jälkeen.
Meidän suunnitelmana oli löytää äkkiä ok palkkasta duunia, et saatais rahaa säästöön reissaamsita varten. Aiotaan jollain keinolla huristella koko länsirannikko ylös Darwiniin saakka! Joten rahaa tarvitaan...Hengailtiin pari ekaa päivää Perthin keskustassa ja tutustuttiin kaupunkiin. Lauantaina alotettiin työn metsästys Scarborough Beachilta. Jätettiin meidän cv:t muutamaan paikkaan ja vietettiin loppupäivä biitsillä maaten ja Intian valtameren turkoosia väriä ihastellen. Tavattiin lössi suomalaisia poikia Tampereelta ja niiden sininen maskottiapina Päiviö. :D Oli taas hauska päästä puhuun suomea ja vaihtamaan reissukokemuksia. Sunnuntaina yhestä ravintolasta otettiin yhteyttä ja pyydettiin käymään; tarjoilijan hommia olis mahdollisesti tiedossa. Jouduttiin äkkiä shoppaamaan Annikalle mustat housut ja t-paita sekä mustat kengät ja paita mulle, sillä ravintolan työntekijöillä tyätyy olla täysmusta auskokonaisuus kenkiä myöten.
Juhlistettiin mahdollista työpaikkaa ravintolaillallisella. Käytiin syömässä intialaista vegeruokaaa tarjoilevassa Annalakshmi ravintolassa. Paikan idea on, että syö mitä haluut ja maksa sen verran, kun sopivalta tuntuu! Ihana idea! Ravintola pyörii pelkästään vapaaehtosten voimin ja joka päivä tarjolla on kolme eri soossia, riisiä, leipää, jälkkäri ja kahvia+teetä. Ravintola oli ihan täynnä, joten ilmeisesti idea on toimiva.
Maanantaina mentiin tutustumaan mahdolliseen työpaikkaan. Ravintola on vähän hienompi paikka, ku missä oon aikasemmin työskennelly. Se onki sit uuden tarinan paikka...!
