Ollaan nyt majailtu täällä Perthissä jo kolmisen viikkoa. Onnistuttiin oitis löytämään eka työpaikka viidentenä päivänä, mikä oli ilonen yllätys. Ollaan Annikan kanssa töissä samassa ravintolassa, ja meillä on aika monesti yhteisiä vuorojanki, mikä on kivaa. Asutaan hostellissa Freamantlessa, joka on tosi kivaa aluetta, mut valitettavasti aika kaukana Scarborough Beachilta. Matka julkisilla Feosta Scarboroughn kestää about puoltoista tuntia...ja valitettavasti töitä on vaan 15-20h viikossa, mikä on just tarpeeks kattamaan yöpymis-, matka- ja ruokailukustannukset. Ollaan yritetty löytää joku hyväpalkkanen työ tarjoilijahomman lisäks. Tää ravintola, jossa työskennellään, on olevinaan aika fancy, mikä tarkottaa hieman tyyriimpiä hintoja, erikoisempia ruokia, kattavaa viinilistaa, ja sitä et tarjoilijoiden täytyy kantaa kaikki juomat tarjottimilla ja kaataa automaattisesti täydennystä vesi- ja viinilaseihin. Meidän manager ei oo mikään maailman sympaattisin tyyppi, mut onneks se ei juurikaan tee iltavuoroja. Se anto nootin, et kaikkien on kannettava vähintään kolme lautasta kerralla, ja jos se ei onnistu, niin voi ettiä uuden työpaikan. Huokaus. Arvatkaa vaan pystyykö tällanen tikkusormi kanniskelemaan jumalattoman painavia lautasia hienosti käsivarsille kasattuna. No ei. Pystyn kyllä kiikuttamaan sellasia normikokosia pyöreitä lautasia kolme kerrallaan, mut muuten ei homma oikein luonnistu. Oottelen tässä päivää ,jolloin armas manager huomaa tän seikan ja antaa mulle potkut. Muuten työ on jees, ja enkä mielestäni oo mitenkään toivoton tapaus.
Saatiin onneks viime viikoks töitä yhestä kukkapakkaamosta. Työ on todella simppeliä puuhaa ja palkkaki parempi ku ravintolassa ja työporukka tosi rento. Jouduttiin heräämään joka aamu ennen viittä ja juoksemaan junalle puol kuudeks ja työt alko kuudelta. Suurimmaks osaks purettiin kukkia laatikoista, käärittiin niitä nätteihin paketteihin ja joskus päästiin jopa sommittelemaan kimppuja. Mun erikoistaito oli täyttää muoviämpäreitä vedellä, mikä on niin yksinkertasta et apinaki selviytyis moisesta. Mut en valita, kun tästä jännittävästä hommasta napsahti se 21 dollaria per tunti. Bucket machine eli siis tää masiina, joka hienosti täytti ämpäreitä vedellä on kotosin jostain dinosaurusten ajalta. Jos koneeseen halus saada eloa, piti painaa error-nappulaa! Ja sit ämpärit meni parin minuutin välein jumiin, jolloin masiinalle piti antaa muutama mojova isku, jolloin se taas jatko toimintaa. kaiken hupus koko härveli oli niin tolkuttoman hidas, et kerkesin puuhastella kaikkee muuta siinä error-nappulan painamisen ohella.
Hommaa oli kuiteski vaan viikoks (ruuhkaviikko ennen äitienpäivää). Tehtiin kukkapakkaamossa parhaimmillaan 14h päivä! Monena aamuna lähin hostellilta viiden jälkeen ja tulin takasin illalla puol yheltätoista...Yhteensä työtunteja kerty viime viikolla hurjat 72! Olin maanantaina aika sippi, ja onnistuin poikkeuksellisesti nukkumaan 12h yöunet. Silti herätessä tuntu ku oisin jääny katujyrän alle. (Ei kyllä oo kokemusta katujyrän alle liiskaantumisesta, ja varmasti en oliskaan edes hengissä, mut siis ottakaa tää vertauskuvallisesti!) Aiotaan aika pikapuoliin vaihtaa maisemaa vähän pohjoisemmaks, missä on myös oikeesti lämmintä...Tultiin Perthiin auringonpaisteen ja helteiden houkuttelemina, mut tottakai sää kylmeni heti, kun pästiin tänne. Tänään täällä on hyytävät +22 astetta. Hhrrrrr. Mulla on päällä farkut, t-paita ja neuletakki - ja mua palelee!!! Ei ole hyvä tämä. Miten mä enää ikinä selviydyn miinusasteista, ku iltaisin lämpömittari näyttää vaan +15 astetta ja oon aivan kohmeessa. Kai se on pukeutumiskysymys...mut en nyt viittis lähtee toppatakkilinjalle, kuten jotkut paikalliset täällä tekee...
Tehtiin tiistaina päiväretki Rottnest Islandille, joka on pikkuinen saari puolentunnin lauttmatkan päästä Fremantlesta. Saarella ei saa ajaa autolla ollenkaan (paitsi poliisit, ambulanssit, paloautot, bussit ja roskaautot). Paras keino liikkua saarella on pyöräily. Päätettiin Annikan kanssa vuokrata tandempyörä! Kumpikaan meistä ei oo aiemmin pyöräilly tandemilla, ja meidän startti oli aika hutera ja päätty naurukohtaukseen. Pienen alkukankeuden jälkeen oltiin jo ihan Lance Armstrongin veroisia ja poljettiin innoissamme ympäöri saarta. Pysähdeltiin kuiteski yhtenään napsimaan valokuvia, kun näköalat oli niin upeita. Täällä Perthissä taivas on lähes joka pävä uskomattoman sininen eikä pilvisytä oo tietoakaan. Rottnestia ymrävöivä Intian valtamari on kirkkaan turkoosi ja saaren karu maasto antaa huikeen vastapainon siniselle taivaalle ja kirkkaalle merivedelle. Vai mitä ootte mieltä?
Saarella asustelee otuksia nimeltä quokka, jotka näyttää isoilta herttasilta rotilta. Oltiin jo vähän huolissamme, kun ei oltu bongattu yhtään quokkaa ja meidän piti palauttaa pyörä vuokraamoon. Mut kuika sopivasti sattukaan, et viime metreillä tien viereisestä puskasta meidän eteen taapersi yks quokka. Hylättiin pyörä keskelle tietä ja napaattiin muutama hyvä otos pulskasta kaverista. Quokan kuvauksen jälkeen poljettiin takasin vuokraamolle ja luovutettiin tandemi takasin ja löntysteltiin takasin lautalle. Oli tosi kiva päästä käymään jossain muualla ku Perthin keskustassa, ja nyt ollaanki jo ihan reissufiiliksissä!
