Tervehdys taas pitkästä aikaa! Huh huh, mulla taitaa olla aika pitkäkestoinen kirjotusurakka edessä tiivistää meidän viime viikkojen seikkailut. Lähdettiin Perthistä kolmisen viikkoa sitten - ensimmäisenä etappina pikkuinen kylänen nimeltä Margaret River, joka on aika suosittu loma- sekä reppureissukohde muutama sata kilsaa Perthista etelään. Margaret Riverin vertonauloja on huikeet surffausrannat (jättiaallot tosin on monin paikoin aivan liian isoja ja pelotavia tällaselle noviisille), hieno luonto, viinitarhat ja ruokakulttuuri. Margaret Riverin ympäristössä on eri tuotteita valmistavia tehtaita pilvin pimein, kuten suklaa-, toffee-, juusto-, nougattehdas! Ja monissa paikoissa on ilmasia maistiaisia - backpackerin unelma! Etittiin majapaikka couchsurfingin kautta, ja meidän host Ross oli meitä asemalla auton kanssa vastassa, mikä oli tosi mukavaa, kun meillä on hieman tota tavaraa...Survottiin meidän pakaasit autoon ja Ross kierrätti meitä heti ympäri Margaret Riveria.
Oltiin tosi onnekkaita, et saatiin niin mukavavat sohvasurffaushostit kun Ross ja sen kämppis Simeon. Saatiin lainata niiden maastopyöriä (uskokaa tai älkää, meinasin just kääntää mountainbiken vuoristopyöräksi!! apua, en osaa enää suomea. antakaa anteeks kökköteksti!) Margaret Riverin huono puoli on se, et jos haluu nähä jotain muutaki kun kylän keskustan, täytyy olla joko auto tai hyvä pyörä. Ross kuskas meitä ympäri ämpäri ja nähtiin huikeen hienoja rantoja, ja mm. delfiinejä sekä keihäsrausku! Käytiin parilla viinitarhalla maistelemassa niiden tuotoksia, syötiin aamupalaa ravintolassa, jonka terassilta meillä oli näköala merelle. Miks Suomessa ei oo aamupalakulttuuria?! Meinaan siis et mentäis ravintolaan/kahvilaan syömään aamupalaa?? Täällä se on iham normijuttu ja etenki viikonloppusin kuppilat on täynnä aamupalalle raahautuneita kansalaisia. Ja täällä on kaikenlaisia nerokkaita yhdistelmiä, kuten vegie bomb: grillattuja herkkusieniä, tomaattia ja parsaa, avokadoa, scrambled eggs sekä täysjyväleipää! Voi nam!
Päätettiin Annikan kanssa et halutaan nähdä myös Länsi-Australian eteläosaa, kun etenki monet autralialaiset sitä kehu. Laitettiin ilmotus yhen hostellin seinälle, et haluttais tehdä viikon parin mittanen raodtrip Albanyyn tai Esperanceen saakka. (Kattokaa google mapista) Heti seuraavana päivänä sain vietin ransklaiselta Johnilta, et sillä on samat suunnitelmat - ja maasturi, mikä on aika tarpeellista, kun monissa kansallispuistoissa ei pääse minnekään ilman jämerää kulkuneuvoa. Hengailtiin Margaret Riverissa (tää taivutus kuulostaa tyhmältä?!) neljä päivää ennen ku startattiin matkaan kaatosateessa. Ekaks yöks pistettiin teltta pystyyn leirintäalueelle, jossa ei ollu ketään muita matkalaisia. Kökötettiin ilta teltassa sateelta suojassa ja katottiin Madventureisn englanninkielistä tuotantokautta. Oon tuputtanu Madventuresia mun reissukavereille täällä ja kaikki on siitä tykänny - hyvä Riku ja Tunna! :D
Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa sateessa. Pysähdyttiin Denmark-Walpole National Parkissa katsastamassa the Valley of The Giants, joka on alue, jossa kasvaa jättikokosia eukalyptuspuita. Sinne puiden sekaan on rakennettu kävelysilta, joka kulkee korkeimmillaan 40 metrisssä. Oli hient näköalat. Päätettiin, et ajetaan mahdollisimman paljon kohti Esperancea ja kierretään sit takastulomatkalla paikat, jotka missattiin menomatkalla. Parkkeerattiin auto jonneki pellon laitaan ja kokattiin taskulamppujen valossa meille illallista. Kasattiin teltta ja kömmittiin taas kattomaan Madventuresia. Mä ja Annika alettiin olemaan vähän pelokkaita, kun ulkoa alko kuulua outoja ääniä...Pakotettiin John kattomaan, mitä mörköjä siellä lymyilee. Tajuttiin et oltiin laitettu teltta pystyyn jonkun maajussin pellolle ja meidän naapureina oli lehmiä ja lampaita. Mä ja Annika oltiin vähän heikkohermosia, ja me päätettiin nukkkua autossa. Aamulla jätettiin törkynen pelto taakse ja huristeltiin kohti Albanya.
Täällä aurinko laskee joskun kuuden kieppeillä ja sit on ihan säkkipimeetä. Käytiin nukkumaan aikasin ja herättiin aikasin, et ehittiin ajaa mahollisimman paljon valosan aikaan. Pimeellä ajaminen on vähän vaarallista, kun auringon laskettua kengurut lähtee hiippailemaan ja auton valot houkuttelee niitä jostain syystä loikkimaan tielle. Kengurut on aika isoja, joten yhteentörmäys ei oo mikään pikku juttu. Nähtiin useaan otteeseen tien yli loikkivia kenguruita, mut onneks ei otettu kontaktia niiden kanssa. Niin ja etelässä on talvisaikaan kylmä. Auringon laskettua lämpotila laskee 10C (ja alle...) tienoille! Meidän roadtripin aikana mun vaateverustuksena oli t-paita, neuletakki, kaks hupparia, legginssit, farkut ja villasukat sekä pipo. Ei taida kuulostaa Australialta?!
Albanyssa oltiin sen verran onnekkaita et ei satanu ja huristeltiin pitkin rannikkoa pysähdellen pikkusissa puokamissa ja näköalapaikoilla. Katottiin säätiedotus, jonka mukaan Esperancessa pitäis olla aurinkoista, joten päätettiin et rustistetaan viimeset pari sataa kilsaa kohti maalia, jotta voitais hengata siellä auringonpaisteessa. Saavuttiin iltapäivällä Caple Le Granden kansallispuistoon, joka on tosi upee. Ihan ekaks hylättiin auto parkkipailalle ja kiivettiin vuorennyppylälle nimeltä Frenhman Peak. Ihan mielettömän hienot maisemat! Eikös vaan?
Matkalla alaspäin tavattiin muutama muu reppureissaaja, jotka oli hukaanu niiden japanilaisen kaverin. Me tavattiin sit tää reppana lähellä parkkipaikkaa ja kerrottiin et sen kaverit ettii sitä Ne oli jo kelannu kauhuskenaarioita, et tää japanilainen suuntavaistoton kaveri oli pudonnu joltain kielekkeeltä tms. Onneks ne tais löytää toisensa. Vuorikiipeilyn jälkeen hurautettiin Cape Le Granden biitsille kattomaan auringonlaskua, joka oli hieno, kuten aina.
Seuraavana päivänä ajettiin Stirlling Range National Parkiin, jossa tehtiin vajaan neljän tunnin vaellus 1100m korkeen Bluff Knoll vuoren huipulle. (Tai no jos sitä nyt vuoreks voi kutsua...) Jälleen kerran näköalat oli henkeäsalpaavat. Löydettiin käypänen leirintäalue läheltä ja pistettiin taas meidän teltta pystyyn ja kokattiin klassikkoruokaa: pastaa ja pestoa. Stirling Rangessa tähtitaivas oli mieletön, en nähny missään niin paljon ja kirkkaita tähtösiä ku siellä!
Kuulkaas rakkaat lukijat, oon sen verran nälkänen et en pysty ajattelemaan muuta ku ruokaa, joten taitaa olla parasta laittaa läppäri kiinni ja suunnata lounaalle. Juttu jatkuu pian, kunhan maha on taas täynnä ja ajatukset juoksee vähän vauhdikkaammin.
