Wild wild west - part 2

Day 8 - Perjantai 10.6.
Köröteltiin heti aamusta kohti Carnarvonia tarkotuksena löytää normaalihintanen supermarketti et saatais täydennettyä uhkaavasti hiipuvat muonavarastot. Tuhlattiin varmaan pari tuntia rundaamalla ympäri Woolworthsia ostoskärryn kanssa. Ostettiin jättimäärä kaikkee ruokaa, kun täällä länsi-Australiassa tosiaan noi välimatkat kaupunkien välillä on uskomattoman pitkiä ja pikkukaupungeissa on ihan järkyttävä hintataso. Esim. paketista paahtoleipää joutuu pulittamaan 4 dollaria, omenoista 7 dollaria kilo ja juustosta 6 dollaria per 200 grammaa...huhhuh..Oltiin ihan tohkeissamme, kun saatiin ostettuu taas kaikkee tuoretta ja uutta suhteellisen edullisesti.

Day 9-10 - Lauantai 11.6. ja sunnuntai 12.6.
Herättiin aikasin ja huruteltiin Coral Bayhin, jossa treffattiin team kanada-englanti. Vietettiin päivä ihan vaan biitsillä hengaillen. Mun vaivalla hankkima rusketus oliki jo ihan haalistunu, ku Perthissä ja länsi-Australian etelä-osissa ei tosiaan ollu liian lämpöset kelit...Sunnuntai meni aika samanlaisissa merkeissä ku lauantaiki eli maleksittiin ympäriinsä eri rannoilla ja otettiin arskaa. Onnistuin hankkimaan typerät rusketusrajat, mut ainaki sain väriä! Coral Bay on tosi kaunis pieni paikka. Intian valtameri on kirkkaan turkoosi ja hiekka valkosta ja pehmeetä. Merivesi on tosi kirkasta, mikä on hyvä juttu snorklaamisen kannalta. Coral Bay on Ningaloo Reefin edustalla ja just sen takia hyvä paikka snorklailuun. Zacilla on maski ja flippers matkassa mukana, ja saatiin lainata niitä.

Day 11 - Maanantai 13.6.
Herättiin aikasin et ehittäis käydä snorklaamassa ennen ku jatketaan matkaa. Aurinko paisto ihan täysillä, mut tuuli oli aika kylmä eikä merivesikään oo mitään superlämpöstä, mut uskaltauduttiin silti snorkalailemaan riutalle. Länsi-Australian vesissä on aika paljon haita (ja just niitä aggressiivisempaa sorttia olevia valko- ja tiikerihaita..) En voinu olla olematta vähän vainoharhanen ku uiskentelin syvemmissäö vesissä...Onneks haita ei näkyny mut sen sijaan päästiin töllisteleen kaloja ja koralleja. Puolenpäivän jälkeen startattiin matka kohti Karijini National Parkia, joka on Coral Baysta about 500 kilsaa sisämaahan päin, siis kohti outbackia!


Nää maisemat on sellasia ku Avarassa luonnossa tms. luontodokkareissa näkee. Hiekka on punasen oranssia, ruoho palaneen vihreetä ja taivas kirkkaan sininen. Aina välillä ruohikossa näkee kenguruita pomppimassa. Täällä outbackilla tosiaan huomaa kuinka eristyksissä sitä reissataankaan. Tie menee keskellä ei mitään ja vastaan ajaa muutama hassu auto silloin tällöin eikä kännykässä oo kenttää. Roadhouseja eli suomalaisittain huoltsikoita on muutaman sadan kilsan välein. Täällä täytyy pitää huoli et autossa on riittävästi bensaa ja et matkassa on tarpeeks juomavettä mukana...Yövyttiin taukoaluueella muutaman muun reppureissuseurueen ja karavaanarien kanssa. Oon jo niin tottunu reissuelämään. Illan tullen kasataan teltta, kokataan illallista kaasuliedellä ja syödään tähtitaivaan - just great. Outbackilla on ihan järkky määrä pikkusia kärpäsiä, jotka hyökkää pörräämään ympäriinsä. Kärpäset yrittää koko ajan tunkee suuhun, nenään ja korviin - aaaaaaarrgrgrgrgrhhh! Että ne osaa olla ärsyttäviä. Küllike nielas muutaman kärpäsen ja kaks siivekästä koki karun kuoleman lentämällä mun nenään, yök! Monet reissaajat on hankkinu sellasen naurettavan näkösen lierihatun, jonka ympäri on ommeltu ohut verkko, joka estää kärpästen hyökkäykset kasvojen alueelle. Ehkä mäki voisin ostaa sellasen übertyylikkään hatun...

Day 12 - Tiistai 14.6.
Saavuttiin Karijini National Parkiin iltapäivällä ja leiriydyttiin puiston camp arealle. Puistosssa on dingoja, ja varotustaulut kieltää ruokkimasta dingoja sekä kehottaa vahtimaan lapsia koko ajan. Annika oli aika huolissaan teltassa nukkumisesta, mut onneks leirintäalueella oli paljon muita reissaajia, joten mun olo ei ollu turvaton. Tosin vessaan hiippailu yöllä oli aika jännittävää...Ei kuiteskaan nähty yhtään dingoa, mikä on sääli! Päivällä oli lämmintä about 20 astetta, mut yöllä lämpötila putos nollan tienoille! Onneks saatiin Annikan kanssa lainata Zacin makuupussia, joka on tarkotettu pakkasolosuhteisiin. Selvittiin yöstä saamatta hypotermiaa, ja aurinko alko onneks lämmittää heti aamusta.

Lähettiin heti aikasin aamusta trekille puistoon. Karijinin parhaita vetonauloja on huikeet  gorget siis niinku kanjonit. Kiipeiltiin ja vaelleltiin ympäriinsä ja välillä ajettiin seuraavaan etappiin. Puisto on tosi laaja, ja näkemistä olis varmaan ainaki viikoks. Palattiin pimeen tullen uupuneina meidän telttaleiriin ja kokoattiin sapuskaa otsalamppujen valossa. Mä oon ollu meidän retkikunnan  chef eli kokki, mut tällä kertaa Zac kokkas meille sen riisi-tonnikala-mössöbravuuria, joka oli oikeen hyvää ja mä olin ilonen et sain kerranki istuu katettuun pöytään. Meidän ruokavalio on koostunu weetabixeistä, peanutbutter&jam sandwitchesista,pastasta, riisistä, tonnikalasta, omenoista, porkkanoista, pavuista ja suklaasta. Nomnom.

Day 13-14 - Keskiviikko 15.6. Torstai 16.6.
Viettiin toinenki päivä vaellellen puistossa. Karijini on ehdottomasti yks upeimmista paikoista Länsi-Australiassa. Ikävä kyllä kuvat ei tee oikeutta maisemille...
Minä, Annika ja Zac iltais haluttu jäädä Karijiniin vielä perjnataiks, mut Küllike oli sitä mieltä et se ei voi millään mahduttaa extrapäiviä sen matkasuunnitelmiin...Vastahakosesti jätettiin Karjini taakse torstai-iltapäivällä ja lähettiin ajamaan kophti Port Hedlandia, joka on ruma teollisuuskaupunki. Yövyttiin taasen ilmasella taukoalueella noin sadan kilsan päässä kaupungista.

Day 15 - Perjantai 17.6.
Annikan syntymäpäivä! Ajettiin Port Hedlandiin hankkimaan lisää ruokaa ja party tarvikkeita. Synttäripäivän kunniaks syötiin subit ja jätskiä mäkkärissä. Ostettiin illaks nachoja + dippejä, juhlajuomaa ja yllätyskakku sekä kimaltavia tötteröhattuja. Ajettiin yhelle leirintäalueella, joka oli matkan varrella kohti Broomea. Saavuttiin perille vasta pimeellä, ja puiston edustalla oli kyltti joka varotti krokotiileistä, siis suolasenveden häijyistä ja aggressiivisista otuksista. Hupsis, ei odotettu et krokoja olis jo Port Hedlandin tienoilla! Oli huojentavaa huomata, kuinka paljon karavaanareita ja telttaseurueita oli alueella, joten todettiin et ei se voi kauheen vaarallinen paikka olla...Laitettiin musiikki soimaan, nachot tulille ja drinkit kouraan - get te party started! Oli hauska ilta eikä kukaan tullu syödyksi.

Day 16-17 - Lauantai 18.6. ja sunnuntai 19.6.
Herättiin taas kerran auringonpaisteeseen, pakattiin kimpsut ja kampsut autoihin ja startattiin matkaan. Pysähdyttiin yhessä roadhousessa, jossa maksettiin suihkusta 2,5 dollaria per nuppi. Jatkettiin freeseinä matkaa ja ajettiin koko päivä et kerittäis ennen pimeetä yhelle ilmaselle taukoaluella reilun sadan kilsan päässä Broomesta.
Sunnuntai aamuna saavuttiin Broomeen.

Wild wild west

Matkavalmistelut
Keskiviikkona tavattiin Küllike cityssä, ja metsästettiin yhessä meille telttaa ja otsalamppuja. Löydettiin käypänen kolmen hengen teltta edullisesti 60 dollarilla, ja mä ja Annika satsatiin 30 dollaria per nuppi otsalamppuihin. Lamput näyttää aika typeriltä, mut ne on oikeesti ihan huippuja! Paljon kätevämpiä ku normi taskulamput; otsalampun kanssa on molemmat kädet vapaana ja esim. lukeminen pimeessä on paljon iisimpää. Lamput on oikeestaan tarkotettu lapsille, ja ne on kirkkaan pinkkejä! Olin eniten innoissani just tosta väristä. Illalla treffattiin kaks kanadalaista kaveria, joilla oli samat matkasuunnitelmat ku meillä. Länsi-Australia on aika harvaan asuttua aluetta, ja matkustaminen parin auton letkassa on turvallisempaa ku yksin köröttely.

Day 1 - Perjantai 3.6.
Herättiin Annikan kanssa jo kuudelta et kerettäis käydä suihkussa, syödä aamupalaa ja viimeistellä pakkailut; miedän piti nähä Küllike Midlandin asemalla yheksältä. Meidän oli tarkotus mennä eka bussilla Murdoch Stationille, jatkaa junalla Perth Centraliin ja vaihtaa junaa Midlandiin saakka. Kaheksan aikaan alettiin oleen valmiita lähtemään, mut tajuttiin et ei me pystytä millään roudaamaan julkisilla meijän kaikkia kamoja toiselle puolelle Perthia. Eheh. Soitettiin Küllikelle, et voisko se mitenkään tulla hakemaan meitä ja onneks se suostu. Küllike kurvas pihaan kymenen maissa, ja onneks saatiin survottua kaikkien rinkat ynnä muut pakaasit  autoon. Ihan ekaks kurvattiin Woolwothsin supermarkettiin hankkimaan matkalle muonaa. Ostettiin myös pikkunen kaasuliesi ja kaasupöniköitä kokkailua varten. Jouduttiin siis ahtamaan lisää tavaraa auto-paran sisuksiin. Päästiin vihdoin jättämään Perth taakse joskus kahen maissa. Päätettiin et pysähsytään Pinnacles-kivimuodostelmilla. Yövytiin karavaaniparkissa, josta jouduttiin maksamaan 10 dollaria per henkilö. PIstettiin teltta pystyyn ja suunnattiin yhteiskeittiöön kokkaamaan iltapalaa.

Länsi-Australiassa ei löydy monin paikoin kännyköissä kenttää. Arvatkaa vaan kuka blondi meni hankkimaan Vodafonen liittymän?! Vodafone on ihan ok itärannikolla ja kaupungeissa, mut heti, kun matkustaa vähänki sivilisaation ulkopuolelle, kenttä katoaa. Eli käytännössä, mulla ei oo toimivaa puhelinta tällä reissulla! Telstran liittymä olis paras, mutta myös kallein. Yritettiin tavottaa meidän kanadalaisia reissukamuja, mut tuloksetta.

Day 2 - Lauantai 4.6.
Lähettiin karavaaniparkista ajoissa liikkeelle ja huristeltiin suoraan Geraldtoniin, jossa treffattiin autralialainen Zac, joka me Annikan kanssa tavattiin Bunburyssa. En muutes oo tavannu monia australialaisia, jotka matkustaa omassa kotimaassaan! Zac lähti tammikuussa Melbournesta ja aikoo kiertää koko Autralian ympäri lokakuun loppuun mennessä. Saatiin siis Zacista matkaseuraa. Geraldtonissa ei oo mitään jännää nähtävää, joten lähettiin huristelemaan kohti Kalbarri National Parkia. Löydettiin yks kämänen leirintä/tauko alue läheltä Kalbarri NP:a. Pystytettiin meidän teltta Zacin ja Külliken autojen väliin, et saatais edes vähän suojaa tuulelta. Just kun saatiin koottua teltta ja syötyä illallista, alko sataa kaatamalla. Great. Jouduttiin siis testaamaan heti alkumetreillä kuinka vedenpitävä teltta meillä on. Ängettiin kaikki neljä meidän telttaan kattomaan elokuvaa. Leffan lopputekstien pyöriessä huomattiin, et jostain valuu vettä sisään...Nooouuuuu! Zac ja Küllike paineli vauhdilla niitten autoihin nukkumaan ja me jäätiin Annikan kanssa kaksistaan meidän tulvivaan telttaan. Sateesta huolimatta käytiin nukkumaan ja toivottiin et meidän teltta selviää vaurioitta pikku myrskystä.

Day 3 - Sunnuntai 5.6.
Aamulla meidän molempien tyynyt ja patjat oli aika märkiä...Sade oli onneks lakannu ja pakattiin meidän kamat autoon ja lähettiin kohti Kalbarri NP:a. Sateen takia puistoon johtavat tiet oli suljettu ja me jouduttiin tyytymään pariin look outiin eli näköalapaikkaan. Maisemat oli hienot - tässä muutama näppäsy.

Köröteltiin Kalbarrin pikkuseen kylään tsekkaamaan jos Zacin kännykässä olis kenttää, et voitas yrittää selvittää, missä miedän kanadalaisvahvistukset on. Yhteys toimi ja pojat kerto et ne on vielä Geraldtonissa, mut ne yrittää saapua Kalbarriin illalla tai aikasin seuraavana aamuna. Kalbarrissa ei oo mitään erityisen eksoottista näkemistä, joten ajettiin takasin  meidän edellisyön majapaikkaan. Tällä kertaa ei satanu, ja saatiin nukkua yö kuivassa teltassa.

Day 4 - Maanatai 6.6.
Venattiin kanadalaisia puol kahteentoista saakka, mut niitä ei näkyny eikä kuulunu. Kenenkään kännykässä ei tietenkää ollu kenttää. Ei haluttu tuhlata koko päivää oottamiseen ja päätetiin jatkaa matkaa. Saavuttiin iltapäivällä meisän seuraavaan etappiin, Shark Bayhin. Kurvattiin muutaman näköalapaikan kautta Denham nimiseen kyläseen. Etittiin rannalta public showers. Kyllä suihku kolmen päivän retkeilyn jälkeen oli nannaa. Täytettiin meidän vesipullot yhessä caravan parkissa ja lähettiin taas ettimään ilmasta leiriytymispaikkaa. Löydettiin ihan huikeen hieno paikka yhestä poukamasta. Pystytettiin meidän teltta ihan meren rantaan! Tähtitaivas oli kirkas ja fiilisteltiin miedän hehkeetä campsitea timtameja syöden. Oli ihana käydä nukkumaan aaltojen kohistessa muutaman metrin päässä.

Day 5 - Tiistai 7.6.
Herättiin aamulla auringonpaisteeseen - mikäs sen parempaa! Syötiin aamupalaa meren rannalla ja fiilisteltiin vähän lisää meidän upeeta campsitea. Pakattiin taas kerran teltta yms roinat autoihin ja lähettiin liikkeelle kohteena Monkey Mia, joka on kuuluisa villeistä delfiineistä, jotka tulee rannalle aamusin ruokittavaks. Päästiin perille jo puolenpäivän jälkeen, ja tällä kertaa maksettiin pakollinen pääsymaksu alueelle sekä 15 dollaria per nuppi telttapaikasta. Onneks alueella on sentäs siistit vessat, suihkut (kuumaa vettä!) ja kunnon keittiö. Ei oltu Annikan kanssa uskoo silmiämme, kun hoksattiin et meidän telttanaapureina oli Melissa, Katelyn ja Cynthia, tytöt, joiden kanssa austeltiin samassa hostellissa Fremantlessa! Ei oltu nähty eikä oltu yhteyksissä sen jälkeen kun ekan kerran lähettiin Perthista. Tytöt oli päässy neljäks päiväks työskentelemään vapaaehtosina delfiinien ruokinnassa! Ei yhtään oltu kadeja ei..

Suunnaattiin innoissamme biitsille - vihdoin tarpeeks lämmintä, et sain kaivaa biksut rinkan pohjalta. Vietettiin iltapäivä biitsillä ja illalla hengattiin terassilla Fremantlen tyttöjen kanssa. Kokattiin iltaruoaks pastaa soijarouhekastikkeella. Sain taivuteltua Zacin ja Külliken mastamaan epäilyttävältä näyttävää soijarouhetta. Zacin mielestä soijarouhe maistuu maissihiutaleilta...Mut ei ne mun soossia tyrmänny, päinvastoin! Joten soijarouheeseen epäluuloisesti suhtautuvat lukijat siellä ruudun takana, olkaa openminded ja antakaa soijalle tilaisuus.

Day 6 - Keskiviikko 8.6.
Herättiin Annikan kanssa jo seittemältä et kerittäis kattomaan delfiinejä, jotka yleensä uiskentelee rannalle kaheksan maissa. Oltiin paikalla vähän kasin jälkeen ja jouduttiin käyttämään vähän kyynerpäätaktiikkaa, et saatiin hyvät paikat. Ehittiin kökötellä vesirajassa vaan pari minuuttia, kun ekat delfiinit ui paikalle. Oi että, kyllä delfiineissä on vaan jotain niin suloista! Otin varmaan pari sataa kuvaa delfiineistä. Delfiinit on siis ihan villejä, mut ne on ollu tutkijoiden seurannassa joskus 80-luvulta lähtien, ja jostain syystä ne on tottunu saapumaan rannalle saamaan aamupalaa. Vapaaehtoset valitsee väkijoukosta muutaman onnekkaan, jotka pääsee syöttämään kalan jolleki delfiineistä. Mä ja Annika oltiin aika onnekkaita, et satuttiin tuntemaan M, K ja C, jotka ystävällisesti valitsi mut syöttämään yhtä delfiiniä! Jeah, olin aika happy, voitte uskoa. Annika ei ollu yhtä onnekas, joten päätettiin et mennään seuraavana aamuna uudestaan hihhuloimaan paikalle, jospa sit Annikaaki onni suosis.

Aamupalan jälkeen lähettiin lyhkäselle kävelylenkille (bushwalking). Maisemat Shark Bayssa on vaikuttavat, ihan kuten Perthissaki, taivas on kirkkaan sininen, mut hiekka oranssia ja meri turkoosi.Päivä oli aika eläinbongauspainotteinen, sillä huomattiin yhessä puskassa marjoja riipivä emu! Hiivittiin varovasti lähemmäks et saatais nappastua muutama foto. Emu oli tosi cool eikä välittäny meistä yhtään. Jätettiin emu rauhassa ruokailemaan ja jatkettiin matkaa. Päädyttiin hengaamaan taas biitsille syömään caramel magnumeja (siis jätskiä).

Day 7 - Torstai 9.6.
Herättiin taas aikasin moikkaamaan delfiinejä ja tällä kertaa Annikalla oli onnea matkassa. Oltiin siis kaikki happy. Monkey Miassa meillä oli tosiaan kaikenlaista bongausonnea - löydettiin rannalta meidän kanadalaiset kaverit ja kaks englantilaista tyttöä, jotka oli liittyny lössiin. Vihdoin viikon jälkeen törmättiin sattumalta Monkey Miassa. Syötiin aamupalaa yhessä ja sovittiin et nähään illalla yhellä ilmasella leirintäalueella. Kierrettiin paluumatkalla katsastamassa kuuluisa Shell Beach, jossa ei oo hiekkaa ollenkaan vaan "hiekka" on rantaan ajautuneita simpukankuoria. "Massive graveyard" totes Zac. Otettiin taasen hulvattomia valokuvia ja Zac ja Küllike intoutu simpukankuori-taisteluun, siis pommittamaan toisiaan kotiloilla.

Jätettiin Shark Bay taakse ja lähettiin ajelemaan kohti Carnarvonia ja meidän leirintäpaikkaa, joka oli keskellä ei mitään. Oltiin satavarmoja ettei kanadalaiskamut ikinä löydä sinne...mut kuinka ollakaan tuttu valkonen farmari kurvas paikalle pimeen jo laskettua. Zac haravoi meille kasaan polttopuita ja sytytti ihan ehdan camp firen. Istuttiin ringissä notskin ympärillä, takana kohiseva meri ja kattona kirkas tähtitaivas. Ah, voisko reissuelämä paremmaks vielä muuttua?!