Kenkä-ää..!

Viime viikolla musta alko tuntumaan et olisin aika valmis vaihtamaan työpaikkaa, sillä pomon raivarit alko oleen jo ihan naurettavia. Ei ollu kiva olla töissä ja pelätä koko ajan, milloin herra isoherra tulee räyhäämään jostain. Esim. yks päivä sain huudot siitä, kun pyyhin vahingossa yhen pöydän, jossa ei ollu kukaan istunu! Selvästi raivarin paikka. Keskiviikkona pomosta tuliki sitte ex-pomo, kun se ilmotti ettei tarvi enää tulla töihin. Jeah. No eipä tarvinu tehä ite lähtöpäätöstä. Silleen ärsyttää, kun tiedän etten hoitanu mun töitä mitenkää huonosti tai mokaillu pahemmin. Pistää vihaks tommonen mielivaltanen vallankäyttö ja ihmisten kehno kohtelu! Onneks sain asiakkailta usein positiivista palautetta hyvästä palvelusta niin tiedän ettei vika ole mussa. :) Silti tuntuu vähän nöyryyttävältä sanoo et sain potkut!! En oo ikiä ennen saanu kenkää mistään! :O

Kiikutin perjantaina mun cv:n ja cover letterin muutamaan paikkaan. Eilen mulla oli kokeiluvuoro yhessä biitsiraflassa. (Vähän turhan lähellä mun ex-työpaikkaa..) Se rafla on semmonen perusmesta, jossa tarjoillaan kaikkia mereneläviä, pihvejä ja pastaa. Vuoro meni hyvin, ja huomenna meen uudestaan töihin. :)

Ja maanantaina saan tietää pääsenkö kokeileen kaupan kassana oloa. Mun kämppis Carla on siellä supermarketissa töissä ja se vihjas mulle, et siellä on paikka vapaana. Kävin eilen pyörähtämässä siellä. Eli ihan lupaavalta näyttää. Pitäkää peukkuja pystyssä, et saan pian jotain töitä, tai alkaa rahahuolet painaa...En haluis nyt lähtee sinkoileen täältä Manlysta minnekään, kun saan asua niin ihanassa kämpässä ja jakaa arkea hyvien tyyppien kanssa. Mut jos täältä ei ala duunia löytymään niin sit taitaa olla parasta pakata laukut ja hit the road again.

Torstaina oli tosi kiva päivä! Gillin työkaveri Kate ja sen työkaverin serkku Kean (irlantilaisia molemmat) oli menossa kävelemään Coogee ja Bondi Beachin välisen pätkän. Se on semmonen rantaa vierustava kävelyreitti, jossa on mielettömät näköalat. Saatiin Gillin kanssa kyyti ja hengattiin päivä Katen ja Kianin kanssa. Kävelyreitti on mielettömän kaunia ja otinki varmaan sata valokuvaa. Aurinko paisto ihanan kuumasti, mut hölmöyksissäni päätin lähtee mekossa, joka aiheuti tosi typerät rusketusraidat. Mulla on nyt niskassa tyylikäs ruskea läiskä ja viehättävät olkainrajat. Tamarama Beachilla on mieletön taidenäyttely. Biitsillä ja edellä mainitun kävelyreitin varrella on 100 modernia taideteosta. Tässä muutama kuvanäyte.

Oli tosi hauskaa pelleillä taiteen parissa ja ottaa hulvattomia kuvia. Kävellessä tuliki ihan törkee nälkä ja niinpä me kirmattiin Bondin lähellä olevaan Moo Burgeriin. En yleensä oo mikään hamppareiden ylin ystävä, mut Moo on ihan mahtava. Söin linssi-saksanpähkinä -pihvillä, avokadolla, salaatilla, kurkulla, aiolilla ja chilirelissillä täytetyn burgerin, joka oli hyvääääääää! Juomana toimi mangosta, ananaksesta ja banaanista blendattu frappe. Ihanaa! Illalla chillailin Carlan kanssa kotona, ja kuunneltiin youtubesta brasilialaista ja suomalaista musiikkia. Päätettiin lähtee vielä hummaileen reggae nightiin. Oli hauskaa, vähän liianki villiä, enkä maksanu yhtään juomaa ite. :D

Dolce far niente

Oli ihanaa viettää kaks vapaapäivää! Parin edellisen viikon aikana olin töissä 6 päivää viikossa, mikä alko oleen vähän rankkaa. Onneks tällä viikolla sain kaks vapaapäivää. Tiistaina tosiaan menin Carlan kanssa shoppailemaan, mut en ostanu muuta kun ruokaa ja halpisballeriinat töihin. En haluu enää käyttää töissä mun uusia ihkuja converseja, kun ne on jo alkanu huolestuttavasti kulumaan ja likaantumaan. Shoppailun jälkeen kävin vielä joogaamassa.

Eilen oli sentään aurinkoinen päivä, muttei kuitenkaa niin lämmin että olisin viittiny mennä biitsille. Olin reipas heti aamusta ja menin joogatunnille englantilaisen Gillin kanssa. Joogan jälkeen suunnattiin cityyn shoppailemaan. Ihan ekaks käytiin TCP:ssä (=Traveller's Contact Point) hakemassa parin viikon ajalta kertyneet postit, jonka jälkeen kierreltiin kaupoilla. Koska shoppailu on rankkaa, niin tankattiin energiaa kahvin ja suklaakakun muodossa. Gillin piti lähtee kuudeks töihin, mut jäin vielä kierteleen kauppoja ittekseni. Paha virhe. Ostin kaks mekkoa, kaks laukkua, kajalin, kasvojenpuhsitusmömmöä ja lämpösuojasprayn hiuksille. Ei hyvä. Sikäli vapaapäivät on pahasta, kun on liikaa aikaa tuhlata rahaa. Kävin myös nopsasti pyörähtämässä Paddy's marketilla ostamassa hedelmiä ja vihanneksia, kun ne on siellä niin paljon edullisempia kun supermarketeissa.  Tänää söinki sit aamupalaks tuoretta mangoo, mikä on aivan eri asia kun ne suomeen rahdattavat vihreet ja pihkalta maistuvat hetelmät. Tänään mässäilty yksilö oli sangen mehukas, ihan ku ois mangopilttiä syöny. <3 Anyways, vietin rentouttavan vapaapäivän, joten tänään iltavuoroon raahautuminen ei tunnu ihan ylivoimaselta.

Meen tänää iltavuoroon, joka alkaa neljältä. Toivon et suljettais hyvissä ajoin niin ehtisin Shore Clubille reggae nightiin hengaamaan. Mut luultavasti just tänään tulee asiakkaita, jotka ei tajuu lähtee kotiin ajoissa eikä edes anna tippiä. Mur. Kävin aamupäivällä makaamassa biitsillä. Yritän ottaa rauhallisesti ja hankkia rusketusta hitaasti ja kärsivällisesti, kun täällä toi aurinko porottaa aika voimakkaasti. Ja kivasti ollaan täällä otsoniaukon kohdilla. Ainakaan tänää en onnistunu kärventämään itteeni. :) Sit kävin divarissa metsäsätämässä Eat, pray love -kirjaa. Kävin viime viikolla Gillin kanssa kattomassa sen leffassa, ja tykkäsin siitä kovasti. Ois kiva lukee kirjaki. Valitettavasti en kuiteskaa löytäny opusta, sillä aika moni muuki on nähny leffan ja haluis lukee sen kirjan...

Nyt täytyy jo rientää, etten myöhästy töistä! Lupaan postata kuvia ens kerralla!!

Ooooommmmmm

Tää on niin väärin! Tänään on mun vapaapäivä, ja sataa vettä! Eilen ja toissapäivänä oli mitä parhain biitsikeli ja tottakai olin töissä...Olin suunnitellu viettäväni rentouttavan vapaapäivän makaamalla rannalla, mut nyt jumitan kotona. Oottelen että Carla tulis kotiin, jos se vaik haluis lähtee mun kanssa shoppailemaan. Mun täytyy ehdottomasti hankkia yks tai kaks kivaa bilemekkoa, kun en kehtaa joka kerta lähtee hummailemaan samoissa vaatteissa. Täällä tytöt nimittäin panostaa baariin lähtiessä pukeutumiseen ja laittautumiseen. Lähes kaikilla on mekko ja korkkarit, joten perussuomalainen baariunivormu eli farkut+vero moda -toppi näyttäis täällä aika alipukeutumiselta. Ei sillä, et mulla olis edes farkkuja ja vertsutoppeja mukana. :D Enkä tietenkään ottanu korkkareita mukaan, jotenkas ehkä mun täytyy ostaa myös uudet hienot kengät. Ainoo ongelma uuden tavaran hamstraamisella on sen pakkaaminen sit kun pitäis lähtee reissaamaan. Helppoahan se täällä on on, kun mulla on jättikokonen vaatekaappi käytössä! Tässä varmaan taas käy niin et äiti saa selkä vääränä raahata pahvilaatikoita postista. :D Tosin postipakettien lähettäminen Suomeen on aika hintavaa, mikä vähän hilitsee mun shoppailuintoa. Mut pari mekkoa vaan...

Lauantaina kävin tanssahtelemassa Shore Clubilla, joka on Manlyn suosituin klubi. Se on viikonloppusin aina ihan täynnä porukkaa, mikä on mun mielestä vaan hyvä juttu. Musta on jotenki vaivaannuttavaa hengailla puolityhjissä baareissa. Silloin aina tuntuu et jossain on paremmat bileet, ja ite on sen verran out ettei tiedä missä ja sit tuntee olonsa vähän säälittäväks. Tää taitaa olla sitä monimutkaista naisten logiikkaa?! :D Sunnuntaisin Manlyn nuoret ja kauniit hengailee Wharf Barissa. Sinne kuuluu mennä jo iltapäivällä viiden-kuuden maissa, siemailla drinkkejä kavereiden seurassa ja vaivihkaa silmäillä kaikkia hyvännäkösiä tyyppejä. Ja koska maanantaisin aika monilla on töitä tai opiskelua niin Wharf Bar alkaa tyhjentyä jo kahdeksan-yhdeksän maissa. Muutenki täällä lähetään ulos kauheen aikasin! Baareihin mennään normisti jo kymmenen aikaan ja monet paikat menee kiinni jo kahelta.

Näin vapaapäivän kunniaks voisin vähän avautua teille rasittavista asiakkaista ja mun pomosta, joka alkaa jo koettelemaan mun kärsivällisyyttä aika pahasti. Ehkä oli aika viisas veto alottaa jooga, jospa saavuttaisin vähän lisää zen-henkisyyttä ja pitkää pinnaa. Suurin osa asiakkaista on mukavia ja hyvätapaisia. (Etenki ne, jotka jättää hyvät tipit.) Mut sitten on ihan erikseen nää vaativat tapaukset: "Kofeiiniton-extrakuuma-tupla-soijalatte kiitos, ai niin ja ei maitovaahtoa ja vain puolikas sokeripala!" "Kana-herkkusienipasta ilman kanaa, ja saisko siihen lisäks paistettua pekonia ja ranskalaiset tartar-kastikkeen kanssa?!" Jeah right. Musta tuntuu et Suomessa ei osata olla näin vaativia, tai sit jos uskaltaa heittäytyä "hankalaks" niin saa osakseen mulkoiluja ja snobin leiman. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun tarjoilija-parka (lue:minä) joutuu napsuttelemaan tilauksen koneelle, mikä tuottaa välillä vähän ongelmia, sillä keittiössä työskentelevät nepalilaispojat ei aina ihan ymmärrä, miten se tilaus menikään...ja jos jotain menee pieleen niin ylläri ylläri, syy on tarjoilijan! Sitte pomo porhaltaa paikalle karjuen  naama punasena. Mä en oo tottunu siihen, et mulle huudetaan, etenkään kun en oo tehny mitään miljoonaluokan mokaa. En nyt haluu valittaa, sillä edelleen tykkään mun työstä ja työkavereista, mut mun pomo on niin mahdoton! Se vetää sellasia järjettömiä raivareita ihan naurettavista asioista. Ehkä voisin suositella silleki joogaa, jos se oppis vähän zeniläisyyttä. Voitais aina yhessä hymistä oooommmm-mantraa et se rauhottuis. Huh, se siitä avautumisesta. Tänään aioin viettää muksan vapaapäivän ja unohtaa kaikki työjutut. Nyt ryhdistäydyn sen verran et lähen ruokaostoksille. Ja sit shoppaileen!

Uuteen kotiin

Sori kaverit, en oo päässy vähään aikaan päivittämään blogia, kun langattomia verkkoja ei oo ollu käytettävissä. Sain vihdoin aikaseks hommattua oman mokkulan niin lupaan et postailen vastedes ahkerammin.

Eilen mulla oli vapaapäivä 7 päivän työputken jälkeen. Aika luksusta. Tänään olinki sitte jo ysiltä skarppina duunissa. Eilen oli niin ihana nukkua pitkään, syödä rauhassa aamupalaa ja harhailla ympäriinsä. Ei sillä, et mulla olis edes ollu energiaa muuhun. No kävin sentään mun uuden ystävän Isabellen kanssa lounaalla ja sit muutin romuni uuteen kämppään!! Hartaan etsinnän jälkeen löysin vihdoin pysyvän majapaikan kämäsen hostellin sijaan. Kävin kattomassa muutamia tarjolla olevia huoneita. Mun piti muuttaa yhteen asuntoon, jonka olisin jakanu kolmen korealaisen ja yhen saksalaisen kanssa, mut sitte pois muuttava tyttö päättiki, ettei se haluukaan muuttaa. Aloin jo olla vähän epätoivonen, kun täältä on niin vaikee löytää sopuhintasta paikkaa, joka ei vilise torakoita. Mulle maksimi huoneen vuokra on alle 200 dollaria per viikko. Tosiaan täällä vuokrahinnat on aika kovia, nimittäin alle 200 dollarilla/viikko ei saa edes omaa huonetta...Tiistaina bongasin gumtreen sivuilta ilmotuksen, jossa kolme brasilialaista tyttöä etti kämppistä. Kävin kattomassa paikkaa, ja tytöt osottautu tosi kivoiks samoin ku asuntoki. Olin niin onnellinen kun puhelin soi seuraavana aamuna, ja Virna (yks tytöistä) soitti mulle ja kysy et milloin voisin muuttaa. Kaikki tapahtu siis aika nopeesti, kun eilen jo muutin uuteen kotiin! Asunto sijaitsee ihan Manlyn sydämessä. Rannalle ja satamaan kävelee parissa minuutissa ja töihinki on vaan 5 minuutin lampsiminen. Täydellistä! Jaan huoneen Carlan kanssa ja Virnalla ja Marialla on omat huoneet. Lisäks on iso olkkari, keittiö ja kylppäri. On niin ihanaa, kun käytössä on pesukone, mikro, kunnon ruoanlaittomahikset yms. Ja kämppikset on tosi mukavia. Kaiken lisäks maksan tästä ilosta vähemmän kun tosi rupusesta dormihuoneesta hostellissa! 

Hostellissa (nimeltään Manly Backpackers, jota en suosittele muille kuin örveltävästä biletystyylistä pitäville) olo alko jo kypsyttää aika pahasti viimesinä päivinä. Ei oo kauheen kivaa, kun pitää herätä aikasin töihin ja partyeläimet päättää pitää jatkot meidän parvekkeella...Ja sit yhtenä yönä siellä oli ihan kunnon tappelu ja väkivaltanen pariskunnan välienselvittely. Oli hostellissa punkkaamisesta jotain iloakin: tapasin monia kivoja ihmisiä ja potentiaalisia ystäviä. Hengasin tällä viikolla aika paljon kanadalaisen Isabellen kanssa. Isabel puhuu sujuvaa enkkua ja ranskaa ja sen ansiosta se löys ihan huippuduunin. Isabel lähti eilen 30 päivää kestävälle Australian kiertomatkalle tulkkaamaan enkkua ranskalaisille matkailijoille. Ihan mieletöntä päästä reissaamaan ilmaseks ympäri Ausseja! Kuukauden päästä Isabel onneks tulee takasin jäädäkseen ainaki joksku aikaa tänne Sydneyyn. Suunniteltiin vähän campervanin vuokraamista joskus ens vuoden puolella. Yks Isabellen kaveri olis ehkä lähössä messiin. Miten siistä olis lähtee kiertelemään ympäriinsä campervanilla! Voitteko kuvitella, et mä oon fiiliksissä asuntoautossa majailemisesta ja retkeilystä?! Tai voitteko edes kuvitella et mä ajaisin isoa pakua? En mäkään. Mut tällasen urbaanissa ympäristössä hengaamisen jälkeen vaihtelu virkistää. Ootan jo matkustamista niin paljon. Toisaalta on niin ihanaa asettua aloilleen joksku aikaa tänne Manlyyn. Musta on oikeesti kiva olla töissä ja luoda uudet sosiaaliset piirit täällä. Ihanaa sanoa, et mä asun nyt Sydneyssä!!! :) Happyyyyyyyyyy! Mut Australiassa on niin paljon nähtävää et toisaalta on vaikee olla aloillaan. Mut onhan mulla aikaa...

Aattelin ostaa oman surffilaudan btw, koska niitten vuokraaminen on niin sikahintasta. Sit kun lähen pois niin voin myydä laudan pois. Nerokasta. Onneks mun ei tarvi vähään aikaan raahata mun tavaroita mihinkään...jos kaiken mulla jo ennestään olevaan tavaramäärään lisää vielä surffilaudan niin kannettava taakka alkaa jo olla epäinhimillinen. Manly on täynnä surffipuljuja ja joogastudioita ja jotta sulautuisin joukkoon, oon tutustunut uuteen joogamuotoon: power joogaan. Oon käyny englantilaisen Gillin kanssa power jooga tunneilla, kun niillä oli aika jees kokeilutarjous: 20 dollarilla saa käydä 10 päivän ajan niin monilla tunneilla, kun haluaa. Power jooga on rankkaa, mut kivaa. Joogasali on lämmitetty 30 asteiseks, mikä tarkottaa järkyttävää hikoilua tunnin aikana. Power jooga taitaa siis olla aika samoilla linjoilla bikram joogan kanssa. En tosin tiedä raaskinko jatka tunneilla käymistä 10 päivän jälkeen. En oo ihan varma paljonko tunnit sit maksaa, mut luulen et aika paljon. We'll see.

Töissä on menny kaikki edelleen ihan hyvin ja oikeesti pidän mun duunista. Pomo aiheuttaa mulle edelleen pientä stressiä silloin, kun se on pahalla tuulella, mut who cares. Se on oikeesti tosi reilu ja mukava tyyppi, mut vaan hieman temperamenttinen. Se jaksaa aina nillittää kaikista pikkujutuista, mitkä mun mielestä ei oo kovin oleellisia. Se muistutti mua just eilen, kuinka mun npitäis joka päivä kehittyä paremmaks ja paremmaks. Miten sellasta voi keltään vaatia? Mä oon varmaan ihan superhyvä tarjoilija parin kuukauden päästä...Palkan lisäks saan ilmasen lounaan (joka tosin on superterveellisesti joko wrappi tai hamppari), juoda ilmaseks kahvia ja limsaa sekä syödä jätksiä. Onneks joudun yleensä juoksemaan ees taas koko työpaivän ajan, muuten olisin varmaan lihonu jo 100 kiloo. Kesä on tulossa, joten it's imporrtant to be in bikini shape you know. Niin paikallisten mielestähän täällä on vasta kevät, kun lämpomittari näyttää about 20 astetta. Kesää odotellessa siis.