Tää on niin väärin! Tänään on mun vapaapäivä, ja sataa vettä! Eilen ja toissapäivänä oli mitä parhain biitsikeli ja tottakai olin töissä...Olin suunnitellu viettäväni rentouttavan vapaapäivän makaamalla rannalla, mut nyt jumitan kotona. Oottelen että Carla tulis kotiin, jos se vaik haluis lähtee mun kanssa shoppailemaan. Mun täytyy ehdottomasti hankkia yks tai kaks kivaa bilemekkoa, kun en kehtaa joka kerta lähtee hummailemaan samoissa vaatteissa. Täällä tytöt nimittäin panostaa baariin lähtiessä pukeutumiseen ja laittautumiseen. Lähes kaikilla on mekko ja korkkarit, joten perussuomalainen baariunivormu eli farkut+vero moda -toppi näyttäis täällä aika alipukeutumiselta. Ei sillä, et mulla olis edes farkkuja ja vertsutoppeja mukana. :D Enkä tietenkään ottanu korkkareita mukaan, jotenkas ehkä mun täytyy ostaa myös uudet hienot kengät. Ainoo ongelma uuden tavaran hamstraamisella on sen pakkaaminen sit kun pitäis lähtee reissaamaan. Helppoahan se täällä on on, kun mulla on jättikokonen vaatekaappi käytössä! Tässä varmaan taas käy niin et äiti saa selkä vääränä raahata pahvilaatikoita postista. :D Tosin postipakettien lähettäminen Suomeen on aika hintavaa, mikä vähän hilitsee mun shoppailuintoa. Mut pari mekkoa vaan...
Lauantaina kävin tanssahtelemassa Shore Clubilla, joka on Manlyn suosituin klubi. Se on viikonloppusin aina ihan täynnä porukkaa, mikä on mun mielestä vaan hyvä juttu. Musta on jotenki vaivaannuttavaa hengailla puolityhjissä baareissa. Silloin aina tuntuu et jossain on paremmat bileet, ja ite on sen verran out ettei tiedä missä ja sit tuntee olonsa vähän säälittäväks. Tää taitaa olla sitä monimutkaista naisten logiikkaa?! :D Sunnuntaisin Manlyn nuoret ja kauniit hengailee Wharf Barissa. Sinne kuuluu mennä jo iltapäivällä viiden-kuuden maissa, siemailla drinkkejä kavereiden seurassa ja vaivihkaa silmäillä kaikkia hyvännäkösiä tyyppejä. Ja koska maanantaisin aika monilla on töitä tai opiskelua niin Wharf Bar alkaa tyhjentyä jo kahdeksan-yhdeksän maissa. Muutenki täällä lähetään ulos kauheen aikasin! Baareihin mennään normisti jo kymmenen aikaan ja monet paikat menee kiinni jo kahelta.
Näin vapaapäivän kunniaks voisin vähän avautua teille rasittavista asiakkaista ja mun pomosta, joka alkaa jo koettelemaan mun kärsivällisyyttä aika pahasti. Ehkä oli aika viisas veto alottaa jooga, jospa saavuttaisin vähän lisää zen-henkisyyttä ja pitkää pinnaa. Suurin osa asiakkaista on mukavia ja hyvätapaisia. (Etenki ne, jotka jättää hyvät tipit.) Mut sitten on ihan erikseen nää vaativat tapaukset: "Kofeiiniton-extrakuuma-tupla-soijalatte kiitos, ai niin ja ei maitovaahtoa ja vain puolikas sokeripala!" "Kana-herkkusienipasta ilman kanaa, ja saisko siihen lisäks paistettua pekonia ja ranskalaiset tartar-kastikkeen kanssa?!" Jeah right. Musta tuntuu et Suomessa ei osata olla näin vaativia, tai sit jos uskaltaa heittäytyä "hankalaks" niin saa osakseen mulkoiluja ja snobin leiman. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun tarjoilija-parka (lue:minä) joutuu napsuttelemaan tilauksen koneelle, mikä tuottaa välillä vähän ongelmia, sillä keittiössä työskentelevät nepalilaispojat ei aina ihan ymmärrä, miten se tilaus menikään...ja jos jotain menee pieleen niin ylläri ylläri, syy on tarjoilijan! Sitte pomo porhaltaa paikalle karjuen naama punasena. Mä en oo tottunu siihen, et mulle huudetaan, etenkään kun en oo tehny mitään miljoonaluokan mokaa. En nyt haluu valittaa, sillä edelleen tykkään mun työstä ja työkavereista, mut mun pomo on niin mahdoton! Se vetää sellasia järjettömiä raivareita ihan naurettavista asioista. Ehkä voisin suositella silleki joogaa, jos se oppis vähän zeniläisyyttä. Voitais aina yhessä hymistä oooommmm-mantraa et se rauhottuis. Huh, se siitä avautumisesta. Tänään aioin viettää muksan vapaapäivän ja unohtaa kaikki työjutut. Nyt ryhdistäydyn sen verran et lähen ruokaostoksille. Ja sit shoppaileen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti