Freycinetistä jatkettiin matkaa itärannikkoa pohjoiseen kohteena Bay of Fires. Ikävä kyllä taivas oli harmaa ja vettä sato kaatamalla. Oltiin suunniteltu et vietetään toinenki yö telttaillen, mut kaatosade muutti suunnitelmat. Huristeltiin kuiteski katsastamaan Bay of Fires, joka on tosi kaunis huonollakin säällä. Ei voitu kuiteskaan mennä patikoimaan tai harrastamaan muita ulkoiluaktiviteetteja, ja niinpä päätettiin körötellä Launcestoniin, joka on Tasmanian toiseks suurin kaupunki, mikä ei tarkota että Launceston olis mitenkään iso paikka. Pysähdeltiin matkalla muutamissa pikkukylissä ja juututtiin lehmäruuhkaan, kun ammuja vietiin lypsylle.
 |
| Ruuhkaa Tasmanian teillä |
Tasmaniassa on paljon maataloutta ja etenki dairy farms. Tasmania on kuuluisa hyvistä juustoista ja viineistä sekä oluista. (Joita kaikkia edellä mainittuja ollaan maisteltu.) Matka Launcestoniin tuntu kestävän ikuisuuden, kun tiet on kapeita ja mutkasia. Oltiin molemmat väsyneitä ja mun kävi Gilliä sääliks, kun se joutu olemaan koko ajan ratin takana ja mä olin melko hyödytön kartanlukija. Yriettiin soitella hostelleihin Launcestonissa, mut kännyköissä ei ollu kenttää ennen ku oltiin kaupungin laitamilla. Saatiin onneks huone yhestä hostellista. Syötiin meidän eväiden jämät ja mentiin nukkumaan.
 |
| Bay of fires |
Day 5 - Tiistai 11.1
Tiistain kohokohta oli "Beer Lovers Tour" Boag'sin olutpanimoon. (Mä en kyllä tunnusta olevani varsinainen beer lover) Kierros oli mielenkiintonen ja päästiin näkemään, minkälainen prosessi oluen valmistus on. Kierroksen lopuks päästiin maistelemaan erilaisia oluita ja juustoja, mikä oli hauskaa. Reissaaminen alko vaatimaan veronsa ja oluttourin jälkeen ei jaksettu enää tehä mitään. Raahauduttiin takasin hostelliin päiväunille. Yllättäen alkuillasta alko taas sataa vettä, joten ei poistuttu hostellista muualle kun ruokaostoksille. Kokattiin backpacker-tyyliin pastaa ja tomaattikastiketta...Mentiin ajoissa nukkumaan, sillä seuraavana päivänä herätyskello soi kuudelta.
 |
| VIP beer lovers |
Day 6 - Keskiviikko 12.1.
Startattiin liikkeelle aamulla ennen seitemää määränpäänä Cradle Mountain - Lake St Clairin kansallispuisto länsi-Tasmaniassa. Puiston pinta-ala taitaa olla yli 20 prossaa koko Tasmanian pinta-alasta, ja se on myös Unescon maailmanperintölistalla. Saavuttiin puistoon yheksän jälkeen. Vettä sato taas vaihteeks kaatamalla, ja mä aloin vakavasti harkita sadetakin ostamista, kun mulla oli mukana vaan sellanen ohut muovipussilta näyttävä kertakäyttösadetakki...En sit kuitenkaa sijottanu mun dollareita takkiin, kun ne oli niin rumia. Oltiin suunniteltu, et kiivettäis Cradle Mountainin huipulle, mut luovuttiin siitä pläänistä sään takia. Ja vuorella saattaa olla aika hyytävät olosuhteet, eikä mulla oo mukana oikeita retkeilyvaatteita. Kuultiin, et jotkut pidemmälle vaellukselle lähteneet oli joutunu palaamaan takasin, kun ne oli alkanu saada hypotermian oireita, koska niillä ei ollu oikeenlaisia varusteita sateisiin ja kylmiin olosuhteisiin. Päätettiin tehä vaan 6km trekki Lake Doven ympäri, mikä oli ihan tarpeeks. Oltiin läpikotaisin kastuneita ja kylmissämme trekin jälkeen. Maisemat oli upeita, mut sumun takia ei nähty Cradle Mountainin huippu kun vilaukselta.
Oltiin varattu halvin mahdollinen majotus puistosta: mökki ilman sähköjä, mikä ei kaatosateessa ja märissä vaatteissa tuntunukaa enää kauheen hyvältä ratkasulta. Mökki oli ihan minimaalinen "alppimaja" kahella puusängyllä varustettuna ja ilman ikkunoita. Mulla on matkassa mukana kesäolosuhteisiin tarkotettu makuupussi, ja olin vähän huolissani sen riittävyydestä...Vaihettiin nopsaan kuivat vaatteet ylle ja päätettiin lähtee vierailemaan Tasmanian devil sanctuaryssa, kun hengailu meidän alppimajassa ei oikein houkutellu. Tasmanian tuholaiset on tosi söpöjä! Ne on tosi uhanalaisia, kun helposti tarttuva syöpä on tappanu suuren osan populaatiosta. Tartunnan saaneille tuholaisille ilmestyy kasvaimia kasvoihin, minkä takia ne ei pysty syömään kunnolla, ja vähitellen nääntyy nälkään. Tasmanian Devil Sanctuaryssa päästiin seuraamaan temmeltäviä tuholaisia ja jopa rapsuttamaan yhtä pentua. Tasmanian devilsit on niin hellyyttäviä!
 | ||
| Suloinen tuholainen |
Kierros sanctuaryssa oli mielenkiintonen ja hyvillä mielin mentiin hengaamaan Cradle Mountain lodgeen takkatulen ääreen. Ei viittitty enä harrastaa mitään ulkoilma-aktiviteetteja kaatosateessa vaan hengailtiin koko iltapäivä ja ilta lodgessa. Juotiin kuumaa kaakaota, testattiin lasilliset Tasmanialaista pinot noiria ja syötiin wedges (=rapsakoita lohkoperunoita med sweetchili ja sourcream).
Meillä oli sentään pattereilla toimiva lamppu meidän majassa, joten ihan pimeessä ei tarvinu värjötellä. Mulla oli päällä t-paita, neuletakki ja huppari sekä legginssit, pyjamahousut, sukat ja villasukat, joten selvisin yöstä palelematta. Kesämakuupussi oli siis tarpeeks usean vaatekerroksen kanssa. Ihme kyllä nukuin majassa tosi hyvin ja sikeesti!
 |
| Meidän alppimaja |
Päätettiin jättää sateinen Cradle Mountain jo seuraavana päivänä, kun meillä ei ollu riittävästi lämpimiä ja kuivia vaatteita toiselle trekille. Tostaina ei sitte muuta tehtykää kun istuttu autossa. Pysähdyttiin parissa pikkukylässä lounaalla ja kahvitauoilla. Vaikka välimatkat ei kilometreissä tunnu olevan pitkiä, paikasta toiseen ajaminen vie yllättävän paljon aikaa, koska tiet on mutkasia ja maasto tosi vaihtelevaa.
Day 8 - Perjantai 14.1
Vietettiin vika päivä Tasmaniassa kiertelemällä Port Arthurissa, joka toimi 1800-luvulla vankilana. Vankiparat lähetettiin Tasmaniaan Englannista, ja usein rikokset, jonka takia vangit pääty Port Arthuriin oli naurettavia, kuten pöytäliinan varastaminen! Tänä päivänä Port Arthurissa on laaja museokompleksi, jossa esitellään vankilan ja siirtokunnan arkea. Hinaan kuuluu opastettu kierros, joka oli tosi mielenkiintonen. Aika ankeet olot on vangeilla ollu siihen maailman aikaan, ei käy kateeks. Huristeltiin iltapäivällä Port Arthurista takasin Hobartiin, ja törsättiin vielä rahaa illalliseen. Söin ekaa kertaa ostereita! En voi kyllä sanoo, et niistä tykkäisin...
Tasmania on upea paikka (sateesta huolimatta). On ihan uskomatonta, miten niin pieneen alueeseen mahtuu niin erilaisia maisemia: vuoria, vehreitä laaksoja, kuivia tasankoja, hienoja hiekkarantoja ja sademetsää. Mun mielestä Tasmanissa kannattaa vuokrata auto ja kierrellä itsenäisesti sekä pysähdellä pikkukylissä ja kansallispuistoissa. Retkeily on tehty helpoks, ja leirintäalueita on tasaisin välimatkoin. Välimatkat ei oo liian pitkiä ja vaihtelevat maisemat ei kyllästytä. Tasmaniassa paikallisuus on arvossaan, joten kulinaristimatkailijalle riittää maisteltavia herkkuja: juustoja, kalaa, mereneläviä, olutta, viiniä, toffeeta, hunajaa etc. Tasmaniassa ei oo liikaa turisteja, vaikka high seasonin aikana siellä reissattiinkin. Etenki monet reppureissaajat (ja bilehileet) keskittyy hengaamaan itärannikolla, ja Tasmania houkuttelee enemmän ulkoilma-aktiviteetteja harrastavia matkailijoita.
