Tassie part 1

Day 1 - Perjantai 7.1
Saavuttiin Hobartiin viiden maissa iltapäivällä. Mentiin kentältä minibussilla meidän hostellille, jonne dumpattiin meidän tavarat ja lähettiin metsästämään kahvilaa. Omituista kyllä kaikki kahvilat oli sulkenu ovensa ennen kuutta! Tottakai alko sataa ja tuulla ikävästi, eikä meinattu löytää yhtään auki olevaa mestaa. Päädyttiin kahvittelemaan kuppilaan nimeltä Thirsty Camel, jossa oli meidän lisäks pari pulsua ja yks umpihumalainen nainen, joka päätti laulaa livebändin mukana...Juotiin yhet latet ja päätettiin ettiä joku vähän viehättävämpi paikka, jossa hengailla. Päädyttiin satamaan, jossa oli symppiksiä pubeja, joista valkattiin paikka, josta oli hyvä näköala satama-alueelle. Juotiin yhdet meidän Tassie-reissun kunniaks, jonka jälkeen uhmattiin taas sadetta ja tuulta. Mentiin syömään vegaaniruokaa tarjoavaan ravintolaan, (Lonely Planetin suositus, heh) jossa oli tosi rento tunnelma. Tilattiin pannullinen vihreetä teetä, leipää ja dippilajitelma sekä kaks pääruokaa  - vähän liikaa siis. Ruoka oli tosi hyvää! (Vegaaniruoan maittavuutta epäilevät, älkää jupisko siellä!)

Day 2 - Lauantai 8.1
Oltiin fiksusti buukattu vaan yks yö hostellissa, ja aamulla selvis ettei vapaita huoneita oo koko viikonlopulle. Jätettiin meidän rinkat hostellin matkatavarasäilöön ja päätettiin ratkaista majoituspulma myöhemmin. Lauantaisin Hobartissa järjestetään Salamanca market, jossa myydään paikallisia tuotteita: hunajaa, toffeeta, viiniä, taidetta, vaatteita, koriste-esineitä, tauluja etc. Kojuja oli varmaan sata ja paikalla ihan pipona porukkaa. Vellottiin massan mukana ja shoppailtiin vähän hunajaa, mustaherukkaviiniä, postikortteja ja vadelmia. Kun väentungos alko ahdistaa, mentiin hengaamaan viereiseen puistoon ja yritettiin taas löytää paikka, jossa nukkua sekä auto vuokralle. Oltiin sen verran onnekkaita et saatiin auto vuokralle sunnuntaista lauantaihin. Ikävä kyllä vuokradiili olis ollu aika paljon kalliimpi, jos alle 25-vuotias on kuskina. (Törkeetä ikärasismia!) Niimpä päädyttiin ratkasuun, et maksetaan vähemmän ja Gill ajaa ja mä kartturoin. Mulla on tunnetusti maailman huonoin suuntavaisto ja oon aivan onneton kartanlukija...Koska majotusta oli mahdotonta löytää Hobartista, pääteltiin et tilanne on sama kaikkialla Tasmaniassa. Aateltiin, et onneks meillä on sentään auto, jossa voi hätätilassa punkata. En muista kumman päähän tää kuningasidea pulpahti: ostetaan teltta! Kyllä, luit oikein, me päätettiin ostaa teltta. Marssittiin Kathmandun liikkeeseen ja napattiin mukaan puljun halvin teltta: turkoosi kahen hengen festariteltta. :D Onnellisina teltan omistajina palattiin hostellille jättämään meidän ostokset ja vaihtamaan vaatteet. Oltiin buukattu maastopyöräilytouri Mount Wellingtonille. Tai oikeestaan ei pyöräilty vuorelle vaan sieltä alas. Huristeltiin vuorelle minibussin kyydissä. Maisemat oli tosi upeita, vaikka päivä oliki aika pilvinen. Napsittiin muutamat valokuvat, puetettiin päälle ikityylikkäät neonoranssit turvaliivit ja iskettiin pyöräilykypärät päähän, jonka jälkeen lähettiin liikkeelle. Pyörän vauhti oli aika hurja vaikken polkenu yhtään vauhtia. Suurimmaks osaks pyöräiltiin asfaltilla, mut yks etappi mankeloitiin metässä. Oli tosi siistiä! Oon kaikkien adrenaliinikiksiurheilulajien ystävä, ja tää pyöräily alas vuorelta oli ehdottomasti -madventuresia lainaten- päräyttävä kokemus.

Näkymä Mt Wellingtonin huipulta

Jalat pyöräilystä hyytelönä vaaputtiin yhteen pubiin yksille. Kökötettiin pubissa pieni ikuisuus sateelta suojassa, mut kyllästyttiin ja lähettiin tarpomaan takasin hostellille. Tajuttiin, et hei, meillä ei oo ruokaa, eikä tietenkää mikää supermarketti ollu auki...Ja koska Tasmania on kuuluisa hyvistä kalaruoista ja tuoreista merenelävistä, päätettiin mennä syömään fisn 'n' chips. Valittiin annokset, joissa oli kalaa, mustekalaa, scallops(?) ja ranskiksia sekä tartar-kastiketta + chilimajoneesia. After dinner mentiin takasin hostellille siinä toivossa, et saatais huone, jos joku olis perunu. Oltiin onnekkaita ja saatiin peruutuspaikat!

Day 3 - Sunnuntai 9.1
Herättiin aikasin aamusta hakemaan autoa, ja jätettiin Hobart taakse seuraavana etappina Freycinet National Park. Pysähdyttiin matkalla supermarketissa ostamassa retkeilyyn sopivaa ruokaa ja kertakäyttöaterimia. Lounas -ja ajotaukoa viettettiin Nine mile beachilla, joka nimensä mukaan on yheksän mailia pitkä. Aurinko paisto ja biitsi oli tosi kaunis. Saavuttin Freycinet NP:iin kolmen aikaan iltapäivällä. Oltiin ihan täpinöissä, kun päästiin testailemaan meidän upouutta telttaa. Pakattiin yhden yön camping varusteet mukaan (including 5 litran vesikanisteri...) Mun reppu paino varmaan 10 kiloa. Päätettiin patikoida Wine glas bayhin, jossa voi telttailla ilmaseks. Matkaa oli vaan pari kilsaa, mut maasto oli aika mäkistä, mikä oli aika rankkaa massiivisen tavaravuoren kanssa. WGB ranta on tosi upee: valkosta hienoa hiekkaa, turkoosi meri ja ympärillä matalat vuoret. WGB taitaa olla jollain Top-biitsien listalla?!

Nine mile beach

Nine mile beach again

Meidän vuokra-auto Kia Rio alias Clive

Wineglass bay

Urheet retkeilijät

 Löydettiin telttailupaikka rannan takaa. Meidän lisäks paikalla oli viis muuta telttaseuruetta ja aika kesy wallabi. Saatiin pystytettyä meidän teltta ihan kaksistaan ja olttin tosi ylpeitä, kun kummallakaan meistä ei oo retkeily/telttailukokemusta. Muut telttaseurueet näytti olevan hardcore-retkeilijöitä kaikkinen ybervarusteineen. Syötiin eväitä rannalla, hengailtiin meidän wallabi-kaverin kanssa ja kuunneltiin musiikkia ipodista. Auringonlasku oli tosi upee! Pimeän tullen mentiin nukkumaan, kun ei oikein ollu muutakaan tekemistä. Nukuin ihmeen hyvin, vaikka meillä ei ollu edes makuualustoja tai mitään patjankorvikkeita mukana. Voitte siellä kotipuolessa vähän aplodeerata tai soittaa fanfaareja: selvisin kunnialla retkeilystä Australian outbackilla!! Ja mähän en tunnetusti oo mikään outdoor-henkinen survivor-matkailija...

Meidän superhieno uus teltta

Biitsi-wallabi