Roadtrip from Sydney to Byron Bay

Melbournesta palasin takasin Sydneyyn noutamaan mun surffilautaa ja tavaroita, jotka päätin kilorajotusten takia jättää Carlan luokse. Junamatka Melbsista Sydneyyn kesti 12 tuntia, mut matkustin yöllä ja nukuin suurimman osan matkasta, joten puoli vuorokautta hurahti aika nopeesti. Sydneyssä päätin tottakai palata tutuille hoodeille Manlyyn. Hengailin viikon mun entisessä kämpässä ja vietin aikaa kavereiden kanssa. En oikeestaan tehny muuta kun löhösin biitisllä nimittäin Sydneyssä oli hellettä parhaimmillaan +40 astetta, mikä oli jopa mulle vähän liikaa...

Gillin kanssa matkustaminen oli oikeen mukavaa, mut meidän sangen eri suuruiset matkabudjetit aiheutti vähän ongelmia. Gillin matkabudjetti on sen verran iso, että se kattaa ravintoloissa syömisen pari kertaa päivässä, majottumisen hotelleissa ja kaikkien yberkalliiden aktiviteettien harrastamisen. Mun budjetti on ennemminkin sellanen et syön nuudeleita halvimmassa hostellissa ja sniiduilen kaikessa mahollisessa. Tuhlasin kolmessa viikossa ihan liikaa rahaa Gillin kanssa, ja päätin et mun on parempi jatkaa matkaa ittekseni tai joudun palaamaan Suomen pakkasiin pikapuoliin. Mietin kuumeisesti, et mihin sitä suuntais Sydneyn jälkeen ja voittajaksi selviytyi Byron Bay, joka on aika pieni kaupunki New South Walesissa aika lähellä Queenslandin rajaa. Byron Bay on kuuluisa letkeestä ja nuorekkaasta ilmapiiristä sekä huipuista surffausrannoista.

Taivaanlahjana mulle tarjoutu mahdollisuus lähtee roadtripille campervanilla Sydneystä Byron Bayhin viime lauantaina. Carlan brasilialainen poikaystävä M ja sen ranskalainen kaveri F vuokras matkailupakun ja niiden suunnitelmana oli matkustaa 10 päivän ajan itärannikolla, ja yhtenä kohteena Byron Bay. Pojilla oli myös surffilaudat mukana ja tarkotuksena oli pysähdellä matkalla hyvissä surffimestoissa. Niinpä pakkasin mun kamat ja surffilaudan messiin ja lähdin poikien kanssa matkaan. Pakun etuosassa ei ollu ku kaks paikkaa, joten mun osaks jäi matkustaa pakun takaosassa, mikä ei ollu ollenkaan epämukavaa, sillä mulla oli pehmikkeenä pari patjaa, tyynyjä ja peittoja. Ainoo hiukan omituiselta tuntuva juttu oli etu- ja takaosan erottava metallikehikko. Tuntu et olisin ollu poliisiauton kyydissä. Autossa ei ollu jääkaappia, mut kylmälaatikko ja kaasuliesi sentään. Ärsyttävä asia kylmäboxissa on se, et jouduttiin joka päivä ostamaan jäitä pitämään ruoat kylminä. Oltiin aika laiskoja kokkaamaan ja useesti syötiinki vaan leipää, hedelmiä ja Timtam-suklaakeksejä (ne on parhaita suklaakeksejä ikinä!).

Lähtöhetki. Minä, M ja F.

Extra-matkustaja. (Huom. kalterit!)

 Lähettiin matkaan lauantai-iltana ja ilma oli tukahduttavan kuuma, sillä päivällä hellettä oli yli 40 astetta ja tuuliki oli niin kuuma ja kuiva, et tuntu ku jättimäinen hiustenkuivaaja puhaltais kaikkialla. Köröteltiin muutama tunti ja tuhlattiin aikaa mm. pähkäilemällä, miten bensatankin saa auki...Leiriydyttiin tuppukylässä nimeltä Karuah. Yöllä oli vieläki ihan törkeen kuuma, joten päätettii jättää pakun ovet auki, minkä takia kaikki hyttyset innostu hyökkäämään meidän kimppuun. Yöunet ei siis ollu maailman parhaat ja lähettiinki aamulla aikasin liikkeelle. Pysähdyttiin heti surffaamaan paikkaan nimeltä Hawk's Nest. Aallot oli aika messeviä, mikä oli hyvä juttu pojille, kun ne on aika pro-surffareita. Mulle aallot li vähän liian isoja, mut surffailin sen verran kun pystyin. Surffisession jälkeen jatkettiin matkaa Port Maquarie nimiseen cityyn, jossa oli tosi kauniita rantoja. Hengailtiin muutamalla eri biitsillä, otettiin paljon kuvia ja syötiin piknik-eväitä.

Meidän paku (joka me nimettiin Shellyksi) ei ikävä kyllä ollu varustettu sellasella tekniikalla, et ipodin olis voinu kytkee kiinni ja täällä radiokanavat on aivan surkeita ja kuuluvuus onneton, joten kärvisteltiin ilman musiikkia. F sai kingin idean, et ostetaan cd:tä ja poltetaan musiikkia - miten nerokasta (ja vanhanaikasta)! Etittiin supermarketti, ja ruokavaraston täydennyksen lisäks ostettiin cd:itä. F:lla oli onneks läppäri mukana ja paljon musiikkia, joten saatiin cd:t poltettua. Musiikki on kuiteski olennainen osa roadtrippiä! Illalla päätettiin jatkaa vielä matkaa, mut ongelmaks muodostu yöpaikan löytäminen, sillä Australiassa ei oo sallittua nukkua autossa muuta ku leirintäalueilla tai valtateiden pysähdyspaikoilla. Monet backpackerit kuiteski nukkuu pakettiautoissaan rantojen edustoilla ja parkkipaikoilla, mut siitä voi saada sakkoja. Löydettiin taukoalue, jonne leiriydyttiin muutamien rekkojen kanssa.
Tässä mun yks matkan lempparibiisi.

Maanantaina herättiin siihen et sataa vettä - ei hyvä.  Lähettiin ajelemaan eteenpäin ja pysähdeltiin muutamissa pikkukaupungeissa matkan varrella, mut etenkään sateella ne ei ollu kovin erikoisia. Vettä sato koko päivän, joten ei tehty oikeestaan muuta ku istuttiin autossa ja huristeltiin kohti pohjoista. Saavuttiin illalla hippikylään nimeltä Nimbin. Paikka oli illalla aika autio ja vähän spooky. Kierreltiin vähän aikaa Nimbinin katuja ja todettiin ettei sinne kannata jäädä yöks ja niimpä lähettiin taas metsästämään lepoaluetta. Tällä kertaa ei oltu onnekkaita, ja jouduttiin yöpymään Lennox Headin näköalapaikalla. Ei oltu ihan varmoja saako siellä yöpyä, mut koska paikalla oli toinenki pakettiauto niin aateltiin et parkkeeraaminen on ok. Aamulla herättiin puol seittemältä siihen, ku poliisisetä koputteli ikkunaan. Oltiin kovin pahoillamme ja selitettiin ettei löydetty taukoaluetta eikä haluttu ajaa ympäriinsä myöhään yöllä. Onneks poliisisetä oli ymmärtäväinen eikä sakottanu meitä. Lennox Head on kuuluisa surffipaikka, mut aallot on aika haastavia, koska ne pyyhkii läheltä rantaa, joka on tosi kivinen. Mulla on sen verran tervettä itsesuojeluvaistoa, et päätin skipata surffaamisen. Samoin M päätti ettei se haluu surffata, mut F sen sijaan uskaltautu yrittämään. Rannasta on tosi vaikeeta päästä aaltojen taakse, koska aallot murtuu lähellä rantaa ja pinnan alla on isoja ja teräviä kiviä. F:lla ei ollu onnea matkassa, ja yks massiivinen aalto paiskas sen kivikkoon ja tuloksena oli haavoja ympäri kroppaa ja vaurioitunu surffilauta. Ei mikään paras alku päivälle. Vähän laimeissa fiiliksissä ajettiin Byron Bayhin, jonne F joutu jättämään sen surffilaudan korjattavaks. Taas vaihteeks sato vettä koko päivän, eikä voitu tehä mitään. Nukuttiin päikkärit ja kokattiin pastaa ja syötiin TimTameja. Illalla menttin katsastamaan Byron Bayn kuuluisa majakka, joka sijaitsee Australian itäisimmässä kohdassa! Koska Byron Bayssakaan ei saa nukkua autossa, jouduttiin taas ettimään taukoaluetta, joka onneks tuli vastaan pian kaupunkin ulkopuolella.

Keskiviikkona herättiin auringon paisteeseen, mikä oli ihanaa. Päätettiin et lähetään katsastamaan Surfer's Paradise ja Coolangatta, jotka on Queenslandin puolella, mut alle tunnin ajomatkan päässä Byron Baysta. Pysähdyttiin matkalla Mäkkärissä lataamassa kaikkien kamerat ja juomassa aamukahvia. Mä tarvin ehdottomasti kahvia aamulla tai muuten saan ikävän jomottavan päänsäryn. Ei ehkä kannattais hankkia kofeiiniriippuvuutta. Kahvi-ja akkulatauksen jälkeen startattiin matkaan. On kuulkaas niin letkee fiilis istua autossa, ihailla maisemia, jotka auringon paisteessa näyttää erityisen upeilta ja kuunnella tunnelmaan sopivaa reggaeta. Surfer's Paradise ei nimestään huolimatta oo mikää surffaajien paratiisi, mut ranta itsessään on häikäisevä ja muistuttaa mun mielestä aika paljon Miami Beachia. Surfer's Paradisessa on siis tosi hieno ranta, paljon kauppoja, ravintoloita ja clubeja, mut jostain syystä paikka ei sytyttäny.

Viihdyn paremmin vähemmän turistivetoisissa ja luonnonläheisemmissä paikoissa (suurkaupunkeja lukuunottamatta). Ei jaksettu kierrellä kauaa kaupoissa vaan lähettiin kohti Coolangattaa ja sen tarjoamia surffausmahiksia. Ihan ekaks etitiin grillauspaikka rannan edustalla ja tehtiin ruokaa ja syötiin jälleen kerran TimTameja. Syöpöttelyn jälkeen M halus mennä surffaamaanhin Rainbow Bay, mut aallot oli jälleen mulle liian isoja eikä F:n lauta oli vielä korjattavana. Mä päätin lähtee kävelylle ja ottamaan valokuvia. Coolangatta on tosi kiva ja rento paikka sekä täydellinen surffimesta. Löysin yhen biitsin, jossa oli täydelliset aallot mulle, mut en jaksanu lähtee hakemaan mun lautaa ja marssimaan taas takasin. Chillailtiin ilta Rainbow Bayssa ja lähettiin aika myöhään ajamaan takasin Byron Bayhin. Kuten edellisinäkin öinä yövyttiin taukoalueella muiden matkailijoiden ja rekkojen kanssa.

Aamulla lähettiin takasin Byron Bayhin. Olin jo päättäny et aion jäädä joksikin aikaa Byron Bayhin, kun taas poikien piti palata takasin Sydneyyn sunnuntaina. Torstaina roudattiin mun kamat hostelliin, mikä oli kaikkien kannalta mukavampaa, sillä paku oli tosiaan tarkotettu kahelle hengelle ja nukkumatilan raivaaminen kolmelle oli aika haastavaa. Jätettiin mun roinat huoneeseen ja poikien kännykät lataukseen ja lähettiin biitsille. F ei ollu vieläkän saanu sen surffilautaa takasin, joten vaan mä ja M päästiin surffaamaan. Aalot oli aika rauhallisia eikä liian isoja, mikä sopi mulle hyvin. Oli ihanaa päästä surffaamaan paikassa, jossa ei tarvinu koko aikaa olla paineessa siitä et jyrääkö aallot mun yli. Olin ihan liekeissä ja löysin innostuksen surffaamiseen uudelleen. (Surffaaminen Manlyssa nimittäin oli aika haastavaa ja turhauttavaa vahvojen virtausten takia.) Biitsi nimeltä Passo n ihan parhain! Valkosta pehmeetä hiekkaa, kallionkielekkeitä, vihreetä metsää ympärillä ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Parempaa paikkaa ja päivää ei ookaan. <3



Illalla tapasin mun uudet huonetoverit: saksalainen A, hollantilainen J ja israelilainen K. Me kaikki neljä tyttöä ollaan matkalla ittekseen, joten tultiin helposti toimeen. On aika kiva olla pienessä dormissa, kun silloin tutustuu huonekavereihin paljon paremmin kun 12 hengen massahuoneissa. Koska tää teksti alkaa olla aika pitkä, taitaa olla parasta et jatkan tarinointia toisessa postauksessa ettette aivan kyllästy. Adios.