Me jäätiin Broomeen jumiin. Vähän niiku Noosaanki. Broome on tosi symppis pieni kaupunki tai kylä, miten sitä nyt haluaa kutsua, Luoteis-Australiassa. Broome on kuuluisa huikeen hienosta rannastaan nimeltä Cable
Beach. Biitsillä on tilaa niin löhöillä, pelata kun lenkkeilläki. Me harrastettiin lähinnä tuota rannalla makailua, mut pari kertaa innostuttiin pelaamaan dodgeballia, joka on vähän niinku joukkuepolttopalloa. Intian valtameri on Broomessaki ihan uskomattoman kaunis!
 |
| Dodgeball - tässä kuvassa tapahtuu aika paljon! |
 | |
| Ihmispyramidi biitsillä. |
Me alotettiin Annikan kanssa töiden metsästys heti alkuunsa, kun tuntu siltä et kaikki reppureissaajat oli siirtyny kylmästä etelästä pohjoisen lämpöön. Työnhaku oli aika masentavaa, kun joka paikassa vaan sanottiin, et ei me ketään nyt tarvita…Jätettiin cv:tä muutamiin paikkoihin. Mulla kävi mieletön tuuri ja pääsinki
yhteen tosi ihanaan kahvilaan trialiin eli ”kokeiluvuoroon”. Kahvilan työntekijät oli kaikki tosi kivoja samoin ku pomoki. (Ei onneks tällä kertaa mikään karjuv sekopää macho vaan rauhallinen ja ymmärtäväinen keski-ikäinen rouva.) Vuoro meni ihan hyvin ja sain paikan! Päivisin paikka oli kahvila, jossa tarjoiltiin aamiaista, lounasta, kaikkii ihania kakkuja ja leivonnaisia sekä erikoiskahveja yms juomia – ei kuitenkaa mitää
alkoholipitosta. To, pe ja la iltasin kahvilasta muunnettiin ravintola. Kahvila on aina tosi kiireinen ja hommaa riitti! Otin tilauksia, tarjoilin safkoja ja juomia, tein pirtelöitä ja smoothieita sekä välillä kahveja ja tuunailin kakkuannoksia. Ihan huippukivaa hommaa! Meidän tiimi koostu ausseista ja muista erimaalaisista
reppureissaajista, ja meillä oli aina kivaa! Ehkä paras työpaikka, missä olin Ausseissa töissä. Kaikki chefit oli kanssa hauskoja tyyppejä ja saatiin aina hyvää ruokaa (ja maisteltiin leivoksia ja smoothieita ja pirtelöitä..krmh..) Annikalla oli ikävä kyllä vaikeuksia löytää töitä, mut onneks se sai sellasia keikkaluontosia
tarjoilijan hommia aika usein. Oltiin yhessä yksissä vip-häissä tarjoilemassa! Oli aika hieno kokemus. Häät järjesteltiin Cable Beachilla, ja vieraita oli 150, ja monet niistä oli lennätetty paikalle Australian eri kolkista. Toikkaroitiin paikalla tarjoilemassa tervetuliaisdrikkejä ja hienoja cocktail-paloja ja sit myöhemmin
huolehdittiin pöytiin tarjoilusta. Jokaisella tarjoilijalla oli kaks 10 hengen pöytää, ja piti huolehtia et vierailla on koko ajan juomaa ja ruokaa. Rankkaa työtä, mut tosi kiva kokemus.
Broomessa ei satanu kuuden viikon aikana ollenkaan ja joka päivä oli about +30 astetta lämmintä. Asuttiin Annikan kanssa teltassa leirintä-alueella, joka muistutti ihan festarialuetta. Kaikki backpackerit oli survottu pakujensa ja telttojensa kanssa yhelle alueelle ja meiniki oliki usein sen mukasta ku odottaa..Nukuin yleensä
korvatulpat tungettuina syvälle korviin. Zacilla kävi kassa tuuri ja se sai hyvän duunin, joten se jäi myös Broomeen hengaamaan. Ja jotenki monet meidän matkalla tapaamista reissukamuista eksy Broomeen samaselle leirintäalueelle. Meillä oliki sit kasassa about 15 hengen lössi, jonka kanssa hengailtiin: ausseja,
kanadalaisia, saksalaisia, yks irkku, yks amerikkalainen, yks ruotsalainen...
 |
| Tältä näytti meidän "koti" Broomessa! |
Viihdyttiin Broomessa puoltoista kuukautta, ja oli niin hauskaa! Oli tosi sääli jättää Broome, rakas kahvila ja mahtityypit taakse, mut meidän oli aika jatkaa matkaa kun Annikan sisko Cynthia tuli Saksasta reissaamaan meidän kanssa kuukaudeks.Yritettiin metsästää jotain tyyppiä, jolla on auto, tilaa kolmelle tytsylle ja
järkyttävälle määrälle tavaraa. Meidän rukoukset kuultiin ja taivaanlahjana meille ilmaantui Wolfgang, 21-vuotias saksalaispoitsu, jolla oli tilava farmariauto eikä se ottanu pulttia, kun näki meidän romuvuoren. Startattiin Brromesta 10 päivän roadtripille päämääränä Darwin. And the great journey begins...
Moikka!
VastaaPoistaOon tässä pari tuntia jo selaillut blogiasi ja aivan rakastunut - elämä Australiassa vaikuttaa juuri siltä mitä tällä hetkellä kaipaan! Ajatuksenani on ollut lähteä ensi syksynä vuodeksi Australiaan (tai ehkä ½ vuotta Uudessa Seelannissa ja ½ vuotta Ausseissa...) kunhan lukion teen loppuun. Australiassa olisi lukemattomasti töitä tarjolla laukkatalleilla, mutta olen alkanut miettiä rajoittaako se sitten liikaa. Siellä olisi sitten aika jumissa varmaan talliympäristössä ja työpäivät on pitkiä ja viikossa on yksi vapaapäivä. Vähän on alkanut houkuttelemaan vähän spontaanimpi reissu, mutta toisaalta se vähän kauhistuttaa.
Kun lähtee reissuun niin miten paljon mielestäsi tulisi valmistautua ja varata rahaa pussiin lentolippurahojen lisäksi? Itse ilmeisesti lähdit vain vailla majapaikkaa ja töitä? Miten helppoa ne todellisuudessa on järjestää paikan päällä? Veikkaan ettei oma pääomani kovin huima ole reissuun lähtiessä, ylppärilahjarahatkin varmaan menee lentoihin, joten työt ovat kuitenkin aika oleellisia. Entä saako töistä tosiaan niin paljon haalittua rahaa, että pystyy asumisen lisäksi hieman reissailemaankin? Lisäksi mietityttää yksin lähteminen. Mitä kautta itse tutustuit kaikkiin ihmisiin siellä? En ole mitenkään ujo tyyppi, mutta jotenkin arveluttaa täysin yksin lähtö. Nyt on alkanut houkutella kuitenkin elämä kaupungissa, rannan lähellä, jossa tutustuisi paljon eri ihmisiin eri puolilta maailmaa. Kiva jos jaksat vastailla tähän mun romaaniin edes jotain mietteitä! :)
moikka Laura,
VastaaPoistakiva kun oot mun blobia lukenu! :) Nyt on sen verran myöhä et ei oikein ajatus kulje, mut mä kirjotan heti huomenna semmosen hyvän yhteenvedon ja vastailen sun kysymyksiin parhaani mukaan.
En pysty lisäämään pitkää kommenttia tähän (blogger jumissa tai jotain), joten laitoin sulle sähköpostia. :)
VastaaPoista