Dingojen taistelu

Katherinessakin viihdyttiin vaan yks päivä, ja lähettiin köröttelemään kohti kuuluisaa Kakadu National Parkia.

Kakaduhan on tosi kuuluisa historiallisten aboriginaalien kalliomaalausten ja upeen luonnon takia. Kakadussa on myös mahollista bongata saltyja, eli niitä häijyjä silloin tällöin ihmisiäkin popsivia krokotiileja. Kakadu on todella suuri puisto. Jos haluu jotain ehtiä näkemään niin kannattaa puitossa vierailuun varata ainaki pari päivää, monet viihtyy viikon tai pari. Ekana päivänä huristeltiin kattomaa aboriginaalien kalliomaalauksia useemmassa eri puiston kolkassa sekä kierreltiin visitor centerissä oppimassa enemmän aborinaali-kulttuurista ja tavoista. Päästiin tutkailemaan luolia ja töllistelemmän upeita kalliomaalauksia sekä patikoimaan helteessä etapista toiseen. Yöks ajettiin yhelle leirintäpaikalle, jossa oli krotiileistä varottava kyltti. Aika jännää. Aateltii kuiteski et ei kai sellasta leirintäpaikkaa olis tehty, jos turisteilla olis riski tulla syödyksi...Me tytöt olitiin kuiteski hiukka hermona, kun oli aika painua pehkuihin. Nukuin visusti korvatulmat korvissa ja maski silmillä, et jos tulisin syödyks niin en ainakaa ehtis olla peloissani. Hieno logiikka eiks vaan?

Tokana päivänä lähettiin kunnon vaellukselle päämääränä vuorennyppylä, josta olis hienot maisemat puistoon. Nousu oli aika rankka läkähdyttävässä auringon paahteessa, mut maisemat huipulla oli kaiken rehkimisen ja hikoilun väärti. Päätettiin mennä tokaks yöks ihan leirintäalueelle, et päästäis suihkuun raskaan vaelluksen jälkeen. Mikään ei oo ällöttävämpää kun nukkua makuupussissa hikisenä ja likasena - yök! Mut valitettavasti niinkin välillä reissatessa käy..Kokattiin iltaruoaks opiskelijoiden ja reppureissaajien klassikkoruokaa - pastaa tomaattikastikkeella. Luksuksena köyhän aterian seurana juotiin sitten yhdet oluset. Päivän reippailusta uupuneina käytiin ajoissa nukkumaan. Heräsin yöllä kauheeseen meteliin - kuulosti ihan siltä, kun koiralauma tappelis meidän teltan ulkopuolella. Unenpöpperössä panikoin ja herätin Annikan ja Cynthian, jotka ei kuullu mitään, kun niillä oli korvatulpat. Istuttiin kolmistaan silmät pyöreinä teltassa ja kuunneltiin taistelua. Mä en uskaltanu avata teltan ovea ja kattoo mitä oli meneillään. Annika yrittää huudella Wolfgangia hätiin, mut se nukku autossa eikä kuullu mitään. Murina ja räyhäämisen laannuttua uskaltauduin tirkistmään ulos. Pihalla oli kolme dingoa, jotka edelleen tappeli roskista! Me oltiin unohettu roskapussi roikkumaan auton sivupeilistä, ja dingot oli tullu apajille. Ne oli repiny koko roskapussin ja levitelly roskat pitkin ja poikin ja sit tietty tapellu saaliista. Dingot on aika pieniä, ehkä sellasia ketun kokosia, eikä ne oo vaarallisia, mut kyllä pelästytti tommonen keskellä yötä ja kesken unien! Harmi ettei mulla oo dingoista yhtään kuvaa...

Toiset matkustaa mukavammin kuin toiset. Randomit kottikärryt löyty matkalla.

Kolmantena päivänä vihdoin nähtiin saltyja! Voi jee, kun oltiin täpinöissä. On ne aika hurjan näkösiä otuksia. Krokoja uiskenteli yhessä joessa useempiki kappale. Rannasta lähti yks kävelyreitti, joka reunusti jokea lähes koko matkan. Me tietty reippaina lähettiin kävelylle. Oli aika kuumottavaa nähä krokotiilit siellä joessa samalla kun marssittiin näköetäisyydellä. Pääseehän ne krokot maallekin. Tähyiltiin lievässä paineessa pusikoita ja säikyttiin kaikkia loiskahduksia, mut onneks krokotiilit pysytteli ihan vaan joessa eikä kukaan meistä tullu syödyksi. Reitin matkalla oli yks risteys, jossa oli kyltti "women only". hahaa, Wolfgang parka. No ei, tottakai otettiin se mukaan. Aboriginaaleilla on tiettyjä pyhiä paikkoja, jotka on vaan joko naisille tai miehille. Vaikka Kakadu on mahtipontinen ja nähtävää on paljon niin jotenki oltiin kaikki vähän pettyneitä hypetykseen. On muutes monesti käyny reissussa niin et ne kuuluisimmat nähtävyydet ei ookkaa ollu niitä parhaita vaan pienet ja tuntemattomammat paikat onki tehny lähtemättömän vaikutuksen. Niin myös tällä kertaa.

Krokotiilirock

Päästiin starttaamaan Broomesta suht aikasin aamulla. Auto-parka oli niin täynnä tavaraa ettei sinne olis mahtunu enää edes nuppineula. No jo, vähän liiottelua, mut siis ei autoon olis kyllä mahtunu mitään isompaa. Miellä oli onneks matkamusiikkina mun, Annikan ja Wolfgangin soittolistat, mikä oli jees, sillä ajokilometrejä kerty sen verran et ehittiin siltiki kuunnella samat rallit moneen kertaan. Laulettiin usein myös biisien mukana, ja tästä on ihan videomateriaaliakin, mut taidan sensuroida sen kuitenki täälyä blogista, ei oo nimittäin kauheen kaunista kuunneltavaa, hehe. Eka stoppi tehtiin paikassa nimeltä Fitzgerald-Crossing, joka on pieni tuppukylä keskellä ei-mitään. Viihdyttiin paikassa yks yö, mut seuraavana päivänä meidän lähtö viivästy, kun ei saatu autoa käyntiin...Wolfgang kerto et autolla oli ollu starttiongelmia aiemminki ja se oli käyttäny pienen omaisuuden auton korjauskuluihin, mut eipä ilmeisesti autonkorjaajat ollu tehny kovin hyvää työtä...Aikamoisen temppuilun, auton moukaroinnin ja vaihdekepin ravistamisen jälkeen auto hurahti käyntiin. Muutaman kokeilun jälkeen selvis, et vaihdekeppiä pitää ravistaa oikein kunnolla käynnistyksen yhteydessä niin sit auto starttaa! Tosi varma keino...Mut pääasiahan on et päästiin taas liikkeelle.

Wolfgang pakkaa autoa. 

Reissukeittiö. Huomatkaa Annikan ihana pinkki otsalamppu - mulla on samanlainen!

Pohjois-Territoriossa oli ihan helkkarin kuuma. Autossa ei ollu ilmastointia, joten huruteltiin aikas paljon ikkunat auki, mikä ei ollu kauheen miellyttävää 130km tuntivauhdilla. Aina kun veivattiin ikkunat kiinni niin auto alko muistuttaa saunaa, joten yleensä ikkunat oli pakko pitää auki. Päätettiin et ajetaan melko suoraan kohti Lake Argylea ja Katherinen kansallispuistoa, kun sitä ennen matkalla ei näyttäny olevan mitään kauheen kiinnostavaa. Yövyttin matkalla leirintäalueilla. Wolfgang nukku autossa ja me tytöt teltassa. Oli tosi viihdyttävää purkaa joka ilta kaikki kamat farmarin taka-osasta, josta muodostu Wolfgangin nukkumapaikka. Rahdattiin siis kaikki pakaasit auton etuosaan ja pystytettiin teltta. Aamulla purettiin teltta ja pakattiin kaikki roinat taas auton takaosaa. Onneks tajuttiin Annikan kanssa ostaa alunperin kolmen hengen teltta; olis ollu aika ahtaat oltavat, jos oltais kolmestaan sullottu kahen hengen telttaan.

Lake Argyle on tekojärvi, mut maisemat on upeet! Alue on aika pieni ja siellä on yks leirintäalue, jonne mekin majotuttiin. Pysähdyttiin joenpenkalle ottamaan kuvia, kun yks mies tuli sanomaan meille, et kattokaa, tuolla on krokotiilejä! Oltiin ihan täpinöissä saman tien. Krokoja nakotti siistissä rivissä vastakkaisella joenpenkalla. Kysessä oli freshiet eli makean veden krokotiilit, jotka ei kasva kovin suuriksi eikä oo vaarallisia toisin ku saltiet...Räpsittiin innoissamme satoja kuvia ekoista korokoista, jotka nähtiin! Oli aika jännää. Bongattiin lisää krokotiilejä uiskentelemsta vedessä. yhellä oli jopa pieni poikanen mukana. Päästiin kuikuilemaan aika lähelle, kun krokotiilit ei säikkyny eikä mekään pelätty niitä, hehe.

Kroko!

Lake Argylen leirintäalueella oli tosi hieno uima-allas, josta oli huikee näköala järvelle. Altaan reuna oli tehty silleen, et vesi pääs valumaan reunan yli, mikä näyttää tosi coolilta - eiks vaan?

 Hengattiin Lake Argylilla vaan yks päivä ja jatkettiin matkaa kohti Katherine Gorgen kansallispuistoa. Shopattiin Katherinessa kaikkee uutta syötävää, kun meillä ei ollu kylmälaukkua, joten mikään ruoka ei säilyny helteessä kovin pitkään. Leipäki homehtu ja hedelmät mätäni aika nopsaan. Saavuttii leirintäalueelle aika myöhään illalla, ja harkittiinki et laitettaas teltta pystyyn vaan johonki tien varteen, mut Annika ja Cynthia ei suostunu. Nukuttiin sit leirintäalueella ja lähettiin aikasin aamulla trekille puistoon. Päätettiin patikoida yhelle vesiputoukselle, kun aateltiin et hikisen urheilusuorituksen jälkeen uiminen vois olla hyvä idea. Reitin varrella oli hienoja maisemia, mut oli kyllä ihanaa päästä kaiken kiipeilyn jälkeen lillumaan pikkuseen lätäkköön upeen vesiputouksen viereen! Katherinessakin viihdyttiin vaan yks päivä, ja lähettiin köröttelemään kohti kuuluisaa kakadu National Parkia.