Kakaduhan on tosi kuuluisa historiallisten aboriginaalien kalliomaalausten ja upeen luonnon takia. Kakadussa on myös mahollista bongata saltyja, eli niitä häijyjä silloin tällöin ihmisiäkin popsivia krokotiileja. Kakadu on todella suuri puisto. Jos haluu jotain ehtiä näkemään niin kannattaa puitossa vierailuun varata ainaki pari päivää, monet viihtyy viikon tai pari. Ekana päivänä huristeltiin kattomaa aboriginaalien kalliomaalauksia useemmassa eri puiston kolkassa sekä kierreltiin visitor centerissä oppimassa enemmän aborinaali-kulttuurista ja tavoista. Päästiin tutkailemaan luolia ja töllistelemmän upeita kalliomaalauksia sekä patikoimaan helteessä etapista toiseen. Yöks ajettiin yhelle leirintäpaikalle, jossa oli krotiileistä varottava kyltti. Aika jännää. Aateltii kuiteski et ei kai sellasta leirintäpaikkaa olis tehty, jos turisteilla olis riski tulla syödyksi...Me tytöt olitiin kuiteski hiukka hermona, kun oli aika painua pehkuihin. Nukuin visusti korvatulmat korvissa ja maski silmillä, et jos tulisin syödyks niin en ainakaa ehtis olla peloissani. Hieno logiikka eiks vaan?
Tokana päivänä lähettiin kunnon vaellukselle päämääränä vuorennyppylä, josta olis hienot maisemat puistoon. Nousu oli aika rankka läkähdyttävässä auringon paahteessa, mut maisemat huipulla oli kaiken rehkimisen ja hikoilun väärti. Päätettiin mennä tokaks yöks ihan leirintäalueelle, et päästäis suihkuun raskaan vaelluksen jälkeen. Mikään ei oo ällöttävämpää kun nukkua makuupussissa hikisenä ja likasena - yök! Mut valitettavasti niinkin välillä reissatessa käy..Kokattiin iltaruoaks opiskelijoiden ja reppureissaajien klassikkoruokaa - pastaa tomaattikastikkeella. Luksuksena köyhän aterian seurana juotiin sitten yhdet oluset. Päivän reippailusta uupuneina käytiin ajoissa nukkumaan. Heräsin yöllä kauheeseen meteliin - kuulosti ihan siltä, kun koiralauma tappelis meidän teltan ulkopuolella. Unenpöpperössä panikoin ja herätin Annikan ja Cynthian, jotka ei kuullu mitään, kun niillä oli korvatulpat. Istuttiin kolmistaan silmät pyöreinä teltassa ja kuunneltiin taistelua. Mä en uskaltanu avata teltan ovea ja kattoo mitä oli meneillään. Annika yrittää huudella Wolfgangia hätiin, mut se nukku autossa eikä kuullu mitään. Murina ja räyhäämisen laannuttua uskaltauduin tirkistmään ulos. Pihalla oli kolme dingoa, jotka edelleen tappeli roskista! Me oltiin unohettu roskapussi roikkumaan auton sivupeilistä, ja dingot oli tullu apajille. Ne oli repiny koko roskapussin ja levitelly roskat pitkin ja poikin ja sit tietty tapellu saaliista. Dingot on aika pieniä, ehkä sellasia ketun kokosia, eikä ne oo vaarallisia, mut kyllä pelästytti tommonen keskellä yötä ja kesken unien! Harmi ettei mulla oo dingoista yhtään kuvaa...
 | |
| Toiset matkustaa mukavammin kuin toiset. Randomit kottikärryt löyty matkalla. |
Kolmantena päivänä vihdoin nähtiin saltyja! Voi jee, kun oltiin täpinöissä. On ne aika hurjan näkösiä otuksia. Krokoja uiskenteli yhessä joessa useempiki kappale. Rannasta lähti yks kävelyreitti, joka reunusti jokea lähes koko matkan. Me tietty reippaina lähettiin kävelylle. Oli aika kuumottavaa nähä krokotiilit siellä joessa samalla kun marssittiin näköetäisyydellä. Pääseehän ne krokot maallekin. Tähyiltiin lievässä paineessa pusikoita ja säikyttiin kaikkia loiskahduksia, mut onneks krokotiilit pysytteli ihan vaan joessa eikä kukaan meistä tullu syödyksi. Reitin matkalla oli yks risteys, jossa oli kyltti "women only". hahaa, Wolfgang parka. No ei, tottakai otettiin se mukaan. Aboriginaaleilla on tiettyjä pyhiä paikkoja, jotka on vaan joko naisille tai miehille. Vaikka Kakadu on mahtipontinen ja nähtävää on paljon niin jotenki oltiin kaikki vähän pettyneitä hypetykseen. On muutes monesti käyny reissussa niin et ne kuuluisimmat nähtävyydet ei ookkaa ollu niitä parhaita vaan pienet ja tuntemattomammat paikat onki tehny lähtemättömän vaikutuksen. Niin myös tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti