Tarjoilija tässä hei

Hmmhh...aika paljon on jo ehtiny tapahtua siitä, kun kirjotin viimeks. Oon majaillu perjantaista asti hostellissa Manlyssa. Tällä hetkellä oon 6 hengen dormihuoneessa yksin, joten ei voi valittaa. Tää on ihan perussiisti ja toimiva hostelli. Aika paljon on porukkaa, jotka on ollu täällä jo useamman kuukauden. Parina ekana päivänä oli vähän orpo olo, mut nyt oon jo tutustunu mukaviin tyyppeihin. Yhtään suomalaista en oo vielä tavannu, mut yks ruotsalainen poika täällä on. Se juo aina ruoan kanssa maitoo, mikä on hauskaa, sillä ketkään muut kun skandinaavit ei mun tietääkseni juo maitoo ruoan kanssa! :D Ja kuten osasin odottaa, varmaan yli puolet hostellin asukkaista on brittejä (ja niistä suurin osa kovia bilettäjiä). Oon yrittäny löytää jonku kimppakämpän, mut se on tosi vaikeeta täällä Manlyssa. Siihen saakka täytyy olla hostellissa kunnes joku huone löytyy...jos löytyy...

Oon ollu jo kaks päivää töissä! Oon tarjoilijan hommissa kahvila/ravintolassa, joka sijaitsee ihan biitsin edustalla. Se on just sellanen paikka, mistä haaveilin, et halusin olla töissä. Sit kun en juokse sata lasissa ympäri raflaa niin voin ihastella turkoosia merta, valkosta hiekkarantaa, huojuvia palmuja ja tietty ilman paitaa kulkevia surffaripoikia. Olin tosi onnekas et löysin duunia saman tien. Palkkaa saan lain määräämän minimin, 15$ tunnilta miinus verot. Olisin voinu saada palkan myös pimeenä maksamatta veroja, mut en halunnu ku siitä voi sit joutuu aika isoihin ongelmiin, jos jää kiinni. Eli palkka ei päätä huimaa, mut on ihan ok. Lisäks saan syödä töissä ilmasen lounaan, mikä on tosi jees. Lisätuloina on sit vielä tipit. Eilen sain 42$ tippiä! Työpäivä on yleensä 5-7 tuntia, mut siihen ei kuulu kun 10 minuutin lounastauko. Koko ajan on kiire, mut se on vaan hyvä niin päivät menee nopeesti. En oo koskaan ennen ollu tarjoilijana, joten aika paljon on opittavaa. En oo onneks ainakaan vielä onnistunu kaatamaan mitään asiakkaiden syliin tai kompastelemaan kaikkien nähden. Mua ei mitenkää perehdytetty hommaan, sanottiin vaan et seuraa, mitä muut tekee ja kysele. :D Pomo tuppaa olemaan aika temperamenttinen, joten jos kämmää vähänki niin saa huudot. Oon jo aikalailla tottunu siihen enkä ota sen oikkuja henkilökohtasesti. Silloin kun pomo on hyvällä tuulella, niin se on oikein mukava. Eli kaiken kaikkiaan työ on ihan kivaa ja työkaverit mukavia. Niin ja sit mun pitää vielä hankkia RSA -lupa, eli Responsable of Serving Alcohol. Sitä varten mun pitää käydä 5h kestävä kurssi ja maksaa siitä ilosta 75 dollaria...

Tänään ja huomenna mulla on vapaata. Aattelin aamulla et menisin juoksulenkille, mut sit en vaan jaksanu. On niin fiiliksissä, kun voin mennä juoksemaan meren rannalle! Manly on tosi kaunista aluetta. Laitan tähän pari kuvaa, jotta saatte käsityksen, missä mä nyt asun. Tänää aion vaan chillailla, käydä avaamassa pankkitilin ja käydä kahvilla yhen brittitytön kanssa. Huomenna meen keskustaan shoppailemaan. Mun täyty ostaa jotku työkengät, kun balleriinoissa jalat tulee kipeeks. Yritän löytää mustat conversen all starit sopuhintaan. Hassua, miten nopeesti sitä sopeutuu olemaan vieraassa paikassa vieraassa maassa. On aika mukavaa, kun reissuelämässäkin on jotain säännöllisyyttä ja arkea. Aaumuisin on kiva mennä töihin ja iltaisin hengailla hostellin common roomissa muiden reissaajien kanssa. Vapaapäivinä voi mennä biitsille, kierteleen keskustaan tai vaan hengailla. Sitte ku merivesi vähän lämpenee niin aioin vuokrata surffilaudan. Saa nähä onks viime vuonna Balilla hankitusta surffauskokemuksesta mitään hyötyä. Mulla on vieläki polvessa sellanen euron kolikon kokonen arpi muistona Balilta...

Nyt mun pitää ryhdistyä ja raahautua pois täältä hostellilta pankkitiliä avaamaan. Oi että, kaikkien byrokratiajuttujen hoitaminen on mun favoutite puuhaa forever...

Toivoa työpaikasta

Jeah! Kaks päivää Sydneyssä takana. Näin 2 päivän perusteella sanottuna Sydney on tosi kiva kaupunki. Täällä on paljon erilaisia kaupunginosia ja tunnelma on rento ja kansainvälinen, kun ihmisiä on joka puolelta maailmaa. Ja mun mielestä yleensäki biitsin ja suurkaupungin yhdistelmä on ihan paras. Kyllä tää päihittää esim. Barcelonan 10-0. Ihmiset on yleisesti ottaen tosi ystävällisiä ja "chilled out". Sydney on vähän ku Lontoo tai New York mut ei niin hektinen. Me like. :)

Eilen aamusta menin käymään Manly Beachilla. Se on vähän kaukana keskustasta ja sinne pitää mennä lautalla, mikä maksaa pienen omaisuuden. Se on kuiteski tosi kaunista ja rauhallista aluetta, ihan ku pieni biitsikaupunki. Kiertelin biitsillä ja otin valokuvia. Löysin second hand -kirjakaupasta Lonely Planet Australian ranskaks. :D Aattelin et sehän on ihan järkevä ostos ni pysyy ranskankielentaitoki yllä. Se kirjakaupan myyjä oli mukava tyyppi. Se oli matkustellu Suomessa, Ruotissa ja Venäjällä joskus 90-luvulla. Juttelin sen kanssa tovin ja sain vielä kirjasta 2 euroo "Suomi-alennusta". :D Sit menin hankkimaa prepaid-liittymää, jonka kanssa mulla on pieniä ongelmia, mut en nyt viitti avautua niistä.

Jatkoin biitsikadulla kiertelyä ja huomasin et yhen ravintola-kahvilan ovessa oli lappu "Looking for staff". Menin heti innoissani kyselemää töitä. Omistaja oli tosi kiva ja vähän haastatteli mua vaikkei mulla ollu edes cv:tä ja cover letteria mukana. Se lupas antaa mulle tilaisuuden todistaa onko musta kahvilatyöntekijäks! Eli huomenna aamulla mulla on 2h kestävä "testivuoro". Jos onnistun olemaa mokaamatta ja vaikutan tyypiltä, jossa on työhön koulutettavaa potentiaalia, niin sit voisin saada sen paikan...Vähän jännittää kuinka käy. Se vaikuttaa kivalta työpaikalta, se on ihan biitisin edustalla! En kyllä vielä tiiä edes palkasta, tunneista yms. mut kyselen sit huomenna lisää. Tietty jos ne meinaa orjuuttaa pienellä palkalla ja vähäisillä työtunneilla niin sit pitää ettii jotain muuta. Aika paljo kauppojen ja kahvoíloitten ikkunoissa on ollu vastaavia ilmotuksia, joten eiköhän sitte jossain vaiheessa joku nappaa. Jos ei niin voi mun reissu loppua lyhyeen. Se ikävä puoli täällä on et asuminen on tosi kallista. Huoneen vuokrasta saa maksaa noin 150-200 euroo per viikko! Hostellit tulee vähän halvemmaks, mut ei niitäkää voi halvoiks sanoo. Esim. kuukausi 6 hengen dormihuoneessa maksaa noin 450e eikä vielä oo edes high season jolloin hinnat nousee....huh! Samoin ruoka on täällä sairaan kallista!! Tai no ravintoloissa syöminen on halvempaa ku Suomessa mut supermarketeissa ruoka on kalliimpaa. 

Voin vielä vähän tähän lopuks mainostaa couchsurfingia. Oon nyt punkannu 2 yötä Williamin luona. Oon saanu nukkuu omassa huoneessa isossa sängyssä ja W on kokkaillu mulle aamupalaa. Tänään söin aamupalaks hedelmä-marjasmoothien ja pähkinämysliä. W on sellanen ruokaintoilija. Eilen illalla käytii syömässä vietnamilaisessa ravintolassa ja sitte hakees jälkkäriks ihan sairaan hyvää jätskiä! Oikeesti, se oli ainaki yhtä hyvää ku italialainen jätski, jossei parempaaki! Couchsurfingissa on se etu, et kun hengaa paikallisten luona ni niiltä saa hyviä vinkkejä minne kannataa mennä ja tehä, ja mitä mistäki kannattaa maksaa. Tietty kohalle voi sattuu just se kirvesmurhaaja tai joku maailman friikein tyyppi, mut mulla kävi ainaki tän kerran tuuri. Tosin tänää vaihan majapaikkaa. Ei yhen tyypin luona yleensä voi kahta tai kolmee yötä enempää hengailla. Mun olis tarkotus mennä yhen sohvasurffaritytön luo, mut en oo vielä kuullu siitä mitään, joten pahalta näyttää...Saatan suosiolla mennä hostelliin Manlyyn niin olisin sit siellä jo valmiiks huomista "työhaastattelua" varten. Wish me luck!

Oonko mä oikeesti täällä?!

Terkkuja Sydneystä! Täällä on ihanan lämmintä ja kesä! En vieläkää tajuu että oon oikeesti täällä. Lennot meni ihan yllättävän mukavasti, tosin viimenen 14h pätkä Abu Dhabi-Sydney alko jo olla vähän tuskanen...yhteensä Helsinki-Sydney -väliin meni 33h! Onneks tällä kertaa mun ei tarvinu istuu kahen kuorsaavan ja lihavan miehen välissä...Etihad Airwaysin koneet oli hienoja ja palvelu laadukasta. Oli suorastaan luksusta tällaselle Ryanairiin tottuneelle.

Mä oon vielä ainaki kellonajoista ihan sekasin. Mun lento oli siis Sydenyssä perillä klo 06.20. Ennen ku selvisin paperiasioista ja sain rinkan ja löysin kapunkii menevän junan ni kello oliki jo 07.30. Mun piti yrittää kiirehtiä couchsurfing-hepun luokse ennen kun sen piti mennä töihin puol yheksäks. Hepun nimi on William ja se on tosi kiva. Onneks se tuli ettimään mut asemalta ni kerkesin viedä tavarat ja vaihtaa vaatteet, jonka jälkee läksin samaa matkaa metrolla kaupungille ku William meni töihin. Se oli tehny mulle aamupalaks hedelmäsmoothien ja sen kaveri lainas mulle aurinkorasvaa. Tuli heti ihan kotoisa olo. Menin sitte ittekseni pyörimää Sydneyn keskustaan ilman karttaa, mikä ei nyt ollu kauheen järkevää. Löysin sentään oopperatalon, Harbour Bridgen ja Botanical Gardensin. Niin ja näin superkirjavan papukaijan! :D Se taitaa olla sama asia ku joku turisti olis Suomessa innoissaan harakoista...Satama-alueella pyöriskelyn jälkee lähin vaan päämäärättömästi harhailemaan ja ostin lounaaks take away -sushiboxin. Voitteko uskoo, se makso vaan 5 dollaria, joka on siis about 3,5 euroa!!! Olin taas aivan fiiliksissä. Mussuttelin sushia puistonpenkillä ja chillailin hetken, mut sitte jatkoin harhailua. Eksyin kosmetiikkapuljuun ja ostin bodylotionin ja kasvorasvaa, kun en ottanu niitä mukaa Suomesta. Sitte iskiki armoton jetlagi, väsymys ja kofeiininhimo. Niinpäs sitten istuskelen kahvilassa juomassa lattea ja kuluttamassa aikaa. Alkaa sen verran jetlagi ja väsymys painaa et en jaksa enää kierrellä kaupungilla. Säälittävää, mut onneks mulla on aikaa vaikka seuraavat 12 kuukauttaa, hehhe. William pääsee töistä viideltä niin mun pitäis sit treffata se jossain. Sori epälooginen teksti ja huono suomen kieli, mut oon vielä sen verran sekasin (siis normaalia enemmän) etten vaan pysty parempaan. Taistelen just tässä itteni kanssa etten nukahtais tähän kahvilan pöydän ääreen...........................zzzzzzzzzzzzzzzzz...................................

Lähtöpaniikki

Mä oon ollu koko ajan sitä mieltä ettei mua jännitä tää lähteminen yhtään. No worries ja silleen. Mut sitte tänään aamulla paniikki otti salakavalasti vallan! Mitä mä oon tekemässä?! Lähen yksin maapallon toiselle puolelle ilman tietoa varmasta majapaikasta, työpaikasta tai sosiaalisista kuvioista! Miks mun pitää aina lähtee? Miks en osaa jäädä Suomeen? Onks tässä mitään järkee? Mut haloo! Ei tätä pitäis lähestyä järjellä. Jos kaikki ajattelis aina järjellä, niin maailma olis aika tylsä paikka. Eli itteäni rauhottaakseni tulin siihen tulokseen (kuten jo sata kertaa aiemminki kun oon asiaa pohtinu) et tän asian järjettömyys just tekee siitä järkevää. Ja kuka voi määritellä sen, mikä on järkevää? Mun mielestä Suomessa vallitsee ärsyttävä tehokkuusajattelu. Heti lukion jälkeen pitäis päästä yliopistoon tai AMK:n ja valmistua tavoiteajassa et sitte mennä töihin tienaamaan. Niillä tienesteillä oliski sitte syytä hankkia omistusasunto, farmariauto ja kesämökki. Ja tietysti mennä naimisiin ja hankkia pari lasta. En sano että tossa mallissa olis jotain vikaa, mut kaipaisin enmmän suvaitsevuutta vaihtoehtoisille ratkaisuille. Tällänen matkustelu ja "himmailu" leimaa ihmisen helposti vastuuta karttelevaksi ja laiskaksi hörhöksi, joka tuottaa yhteiskunnalle tappiota. Mä oon onneks jo aikoja sitte päässy yli siitä, et miettisin mitä muut ajattelee mun ratkaisusta. Mun elämä, mun päätökset. Piste. Itsekästä? Varmaan joo. Mä en oo ikinä katunu yhtään mun reissua. Ne on kaikki opettanu mulle jotain ja kasvattanu mua ihmisenä. (voi jessus miten kliseistä, mutta niin totta!) Luulen et oon oppinu matkustessa niin paljon enemmän kun jos oisin käyttäny nekin ajat luennoilla nuokkumiseen. Sama juttu rahojen kanssa. Oon tuhlannu suurimman osan kovalla työnteolla hankkista rahoista reissaamiseen. (ja vaatteisiin, kenkiin, laukkuihin, koruihin..köh..) Yhtään ei kaduta sekään. Olisinhan mä voinu ostaa niillä rahoilla vaikka auton, mut mitä mä sillä tekisin? Ajaisin?! Ja maksaisin kaikkia turhia veroja ja bensalitroja. Hups, tarkoitus ei nut ollu vaahdota tai perustella mun epäjärkeviä ratkaisuja vaan lähinnä kannustaa ihmisiä luopumaan järkevyysajattelusta! :D

Melkein eniten mua pelottaa ettei reissu ja Australia yleensä vastaakaan mun haavekuvia. Oon unelmoinu tästä reissusta jo vuosia, joten nyt kun tää matka on vihdoin toteutumassa, niin mun olo tuntuu melkein tyhjältä. Oon lukenu Australiaan lähteneiden ihmisten blogeja ja seurannu ahkerasti keskustelupalstoja, ja yrittäny painaa mielen kaikkee hyödyllistä tietoa. Oon ihaillu upeita valokuvia ja toivonu et voisin olla niissä maisemissa...Musta tuntuu et oon valmistellu ja eläny tätä mun Australia unelmaa jo vaarallisen pitkään eli vihdoin on aika lähteä! Mut jottei mun matka alkais ainakaa tylsästi ja ennalta-arvattavasti niin etin majapaikan couchsurfingin kautta. Toivottavasti se tyyppi ei oo mikään moottorisahamurhaaja. Jos musta ei kuulu mitään aikoihin niin voitte epäillä et mun ihmistuntemus koitu mun kohtaloksi.

En mä väitä et lähteminen olis helppoa, mut mulle se on tällä hetkellä helpompaa kun paikalleen asettuminen. Tottakai on vaikeeta sanoo hyvästit perheelle ja kavereille pitkäks aikaa. Ja tottakai mua pelottaa et mun läheisille sattuu jotain kamalaa. Aina tulee päiviä, kun tuntuu et kaikki menee päin persettä ja koti-ikävä iskee. Mut niitä päiviä on yleensä aika harvoin. Ja joka kerta on vaikeeta sanoo hyvästejä uusille kavereille, kun tietää ettei tulla koskaan enää asumaan samassa maassa ja jakamaan arkea. Se on oikeestaan aika rankkaa sanoa koko ajan hyvästejä jollekin. En voi valittaakaan sillä itepä oon tän tieni valinnu. Mut onneks mulla on ihania ystäviä ja ihana perhe, joiden hyvästeleminen on surullista. Jos näin ei olis niin sit koko elämä vois olla aika surullista. Joten kiitos ihanat ystävät, jotka ootte mua kannustanu lähtemään! I'll miss you guys.

Okei, ennen ku kaikki tylsistyy hengiltä tähän mun jaaritteluun, niin mä lupaan et seuraava postaus sisältää jo jotain oikeeta juttua Ausseista. Mun lento on perillä tiistaina 21.9. klo 6.30 paikallista aikaa. Kirjottelen sit heti kuulumisia kun pääsen netin ääreen. Nyt meen pakkaamaan ettei mun tarvi järjestää suurta vihaan-pakkaamista-apua mitä mä otan mukaan -kohtausta.

G'day mates!

Sain nyt vihdoin aikaseks luotua tän blogin! Kerranki sain toteutettua jotain pelkän suunnittelun sijaan! Ja voin kirjottaa ekan postauksen viikko ennen lähtöä! Jeah! Vitsit, oon niin ylpeä itestäni. Tää blogi tulee sisältämään juttuja mun reissusta Australiassa. Eli kai tätä vois reissublogiks kutsua. Tai sit jos jumahdan esim. Sydneyyn niin sit hölisen mun elämästä siellä. I’ll keep you updated. Jos tätä lukee muutki, kun mun kaverit (ja kaverit, joihin ei oo tullu pidettyä viime aikoina yhteyttä eikä tiiä tästä mun reissusta) niin summa summarum: päätin pitää välivuoden yliopisto-opinnoista ja toteuttaa mun pitkäaikaisen unelman ja lähtee kiertämään Ausseja wh-viisumin turvin. Nyt on hyvä tilaisuus lähtee, kun mikään ei pidättele mua Suomessa: kandinpaperi on saatu, (eli ees yks akateeminen tutkinto hankittu) eikä mulla oo asuntoo, työpaikkaa, poikaystävää, koiraa, kultakalaa tms. Mun aikomuksena on siis matkustella ja tehdä töitä, joilla voin rahottaa reissaamista. Perus backpacker-meininkiä. En aio kuiteskaa jumahtaa 18-v. brittien bileseuraks johonki hostelliin. Jos vaikuttaa siltä, et niin on tapahtumassa, niin joku voi tulla hakemaan mut kotiin pliiis.

Ai että, oon saanu melkein kaikki tylsät byrokratiajutut hoidettua! Ilmottauduin poissaolevaks yliopistosta, peruin opintotuet ja tein ilmotuksen maistraatille, että muutan tilapäisesti ulkomaille. Matkaa varten oleelliset asiat alkaa kanssa olla handlattu: elikkäs menolippu on ostettu, wh-viisumi tilattu ja maksettu, vakuutukset hankittu ja euroja vaihdettu dollareiksi. Niin ja löysin majapaikan pariks eka yöks couchsurfingin kautta. Mulla ei oo varsinaista suunnitelmaa, mitä aion tehä siellä Ausseissa tai milloin aion tulla takasin Suomeen, se riippuu niin monesta asiasta. No mut viimestään vuoden päästä syyskuussa, kun mun viisumi umpeutuu ja mut potkitaan maasta pois. Tai sit mun rahat loppuu ja joudun tuleen Suomeen jäätäviin olosuhteisiin joskus tammikuussa. Mä todellakin toivon et niin ei käy.  Oon mietiskelly, että aluks yritän löytää jotain duunia Sydneysta. Jos se ei ala onnistumaan niin sit suuntaan varmaan johonki farmi/vapaaehtoistyöhommiin maaseudulle. (Älkää naurako siellä kaverit!) Ja varmaan matkaan mun aussioleskelun aikana itärannikkoa pitkin etelästä pohjoiseen. Ja tietty Uudessa-Seelannissa olis kiva käydä…

Mut jottei vaikuttais siltä et olisin muka jo valmis lähtemään niin voin vähän kriiseillä pakkaamisesta. Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka voi lähtee monen kuukauden reissuun pikkusen repun kanssa. Mun rinkka on sentään rehellisesti 55 litranen ja onnistun aina pakkaamaan sen täyteen, vaikka tiiän miten kauheeta sitä on raahata etenki helteessä. Silti, joka ikinen kerta teen saman virheen ja lähen matkaan tursuavan täyden rinkan kanssa, vaikka tiiän et se on rasittavaa eikä uusille ostoksille jää yhtään tilaa! Ausseista postipaketin lähettäminen tulee varmaan aika kalliiksi…hmph. Niin siis pointti on: vihaan pakkaamista! Mun on ihan mahdotonta valita, et mitä vaatteita, kenkiä, laukkuja yms. haluun ottaa mukaan. Niitä mun sit pitää käyttää seuraavat x kuukaudet. Oon fiilispukeutuja, joten en voi tietää etukäteen, mitä vaatteita yms. haluun käyttää. Ja toisekseen, mun mielestä on ärsyttävää, et reissatessa pitäis näyttää backpackerilta: löllöt puuvillahousut ja perustopit ja t-paidat on niin tylsiä! Ja ihan turha vedota mihinkään käytännöllisyyssyihin! :D Ehkä voisin lopettaa tän turhamaisen ja epäoleellisen vaatteista riehumisen ja keskittyä vaikka cv:n ja coverlettereiden kirjoittamiseen. Lähtöön on siis tasan viikko. Lentskari lähtee Helsinki-Vantaalta sunnuntaina 19.9. Eka välilasku on Frankfurtissa, josta matka jatkuu Abu Dhabin kautta Sydneyyn. Kokonaismatka-aika on vähän yli 30 tuntia. Toivottavasti en oo vielä niin vanha, et saisin jonku veritulpan. Ehkä mun pitää ostaa lentosukat? Viime kesän Aasian reissusta on hyvää kuvamateriaalia, miltä mun jalat näytti Lontoo-Dubai-Singapore -lennon jäljiltä. :D


Jottei tän blogitekstin lukeminen olis ollu täysin turhaa ja hyödytöntä niin tässä teille päivän randomfakta sponsored by: www.aboriginalart.com.au
"The Dreamtime is the Aboriginal understanding of the world, of it's creation, and it's great stories. The Dreamtime is the beginning of knowledge, from which came the laws of existence. For survival these laws must be observed. The Dreaming world was the old time of the Ancestor Beings. They emerged from the earth at the time of the creation. Time began in the world the moment these supernatural beings were "born out of their own Eternity."