Erilainen joulu

Onpas päivät taas hurahtanu vauhdilla. Mulla on muka ollu vielä normaalia enemmän aikaa, kun oon tehny vähemmän töitä kun aikaisempina viikkoina. Mun matkakassa ei oo oikein karttunu siihen malliin, kun suunnittelin. Oon ollu aika vähän töissä ja tuhlannu liikaa, mut ainaki oon nauttinu jokaisesta vapaapäivästä. Oon löhöilly biitsillä, ottanu paljon valokuvia ja hengaillu kavereiden kanssa, siinä se. (Ja vähän pyöriny alennusmyynneissä, krhmh.) En oo päässy edes surffaamaan, kun aaltoja ei oo ollu. Meri ei oo ikinä aiemmin ollu niin tyyni ku viime viikolla. Niin ja sit ranta oli yks päivä suljettu hain takia...Haiuhka otetaan täällä vakavasti: haita tarkkaillaan helikoptereista ja rannalla on sellanen sireeni, joka alkaa ujeltaa, jos hai eksyy liian lähelle rantaa, jolloin ihmiset tajuu kiirehtiä pois vedestä. Aika extremeä.

Useimmiten täysin randomisti tapahtuvat jutut on parhaita. Viime sunnuntaina meidän entinen kämppis Mariana tuli hakemaan sen tavaroita, jotka oli unohtunu muutossa. Mariana oli menossa Wharf baariin hengaamaan ja pyys mua mukaan. Laittauduin nopsaan valmiiks ja lähin messiin. Myöhemmin Wharfissa löydettiin Virna + sen poikaystävä ja kaverit. Mariana lähti ajoissa kotiin, mut jäin pyörimään Virnan ja sen kamujen kanssa. Hengattiin vielä jokunen tovi, jonka jälkeen kaikki halus lähtee syömään. Mentiin yhteen kivaan thairavintolaan. Meitä oli yli 10 tyyppiä siellä! Ruoka ja seura oli hyvää, jotenkas oli tosi hauska ja spontaani sunnuntai. Maanantai-aamuna menin juoksulenkille rannalle ja mietin, et miten onnekas oonkaan kun saan asua näin kauniissa paikassa! On niin ihanaa juosta meren rannnalla paljain jaloin auringon porottaessa. En tarvi edes ipodia, kun aaltojen kohina on mitä parhainta musiikkia. :)

Ihana Manly Beach.

 Tiistaina käytiin Carlan kanssa leffassa kattomassa Love and other drugs. Oli ihan viihdyttävä ja symppis pätkä. Tosrataina ja perjantaina erehdyin menemään jouluostoksille...Huh, ihan liikaa ihmisiä hamstraamassa tavaraa yhtä aikaa. Monet kaupat alotti myös alet jo pari päivää sitten, mikä varmasti lisäs väentungosta. Menin ja sorruin toisiin Roxyn bikineihin...mut ne on niin hienot ja ne oli 30% alennuksessa!! Joululahja itelleni. Ja bikinit on mitä tärkein asu täällä. Sama asia, kun Suomessa joutuu sijottamaan rahaa talvikenkiin ja takkiin, niin täällä kuuluu törsätä hyviin biksuihin ja varvastossuihin.

Tää on ollu ehdottomasti erikoisin joulu, jonka oon koskaan viettäny. Jouluun kuuluu lumi, pimeys, kynttilät, piparintuoksu, jouluruokaähky ja perheen kanssa yhdessäolo. Täällä ei oo mitään noista edellämainituista (paitsi ähky). Buhuu. Ei siis tunnu joululta. Joulukuuset palmujen keskellä näyttää typeriltä ja jouluvalot pliisuilta auringonpaisteessa. Eikä kukaan edes jaa samoja jouluperinteitä mun kanssa. Mun ruotsalainen kaveri Jesperkin on jossain matkailemassa...fiilistelttin suomalaisia ja ruotsalaisia joulujuttuja jo pairi viikkoa sitten. :D Ruotsissa on sen verran samanlaiset perinteet, et voidaan haikailla jouluruokia ja lumista maisemaa ja toinen ymmärtää, mistä puhutaan. Jouluaattona kävin cityssä pyörähtämässä ja kahvittelemassa Isabellen kanssa. Illalla menin Carlan, Virnan ja sen poikaystävän + kavereiden kanssa pubiin hengaamaan, mikä oli mulle outo tapa viettää jouluaattoa. Täällä sen sijaan pubissa kavereiden kanssa hengaaminen on ainoa oikea tapa juhlistaa jouluaattoa!  Suomessa jouluna on aina jotenki harras ja rauhallinen tunnelma ja joulu kuuluu viettää kotona perheen kesken. Täällä sen sijaan tunnelma on rento: porukka kuljeskelee biitsillä bikineissä tonttulakki päässä ja olutpullo kourassa. Joululaulujen sijaan soi reggae ja Lady Gaga.

Joulupiknik.

Shelly Beach joulupäivänä.

 Joulupäivänä koottiin Carlan, Gillin ja Carlin (Gillin englantilainen kaveri) kanssa massiivinen lasti ruokaa sekä juomaa kylmälaukkuihin ja suunnattiin rannalle. Kaikki biitsit oli ihan tupaten täynnä väkeä! Täällä perheet suuntaa joulunviettoon rannoille, tai sitte talojen takapihoille ja terasseille kera grilliherkkujen. Meidän joulumenu oli tällanen kansainvälinen ja epäperinteinen: erilaisia salaatteja, kasvisterriiniä, juustoja, suolakeksejä, hapankorppuja, dippejä, hedelmiä, brasilialaisia juustoleipäpalleroita, egg nogia, siideriä, vihreitä kuulia (kiitos mummo ja Pekka), toffee-kookospalloja, enlantilaista hedelmäkakkua...ei tosiaan loppunu ruoka kesken! Joulu taitaa olla mässäilyjuhla joka maassa. Syötiin ittemme ähkyyn, jonka jälkeen raahauduttiin biitsille sulattelemaan. Aurinko paisto ihanan kuumasti ja oli mukavaa köllötellä paahteessa. Uskaltauduin jopa uimaan! Merivesi alkaa olla jo siedettävän lämpöstä (=virkistävän viileetä)uimiseen. Ei siis tehty muuta, kun maattiin rannalla ja syötiin hyvin, mikäs sen mukavampaa. :) Illalla pakattiin kamppeet ja siirryttiin toiselle rannalle ihailemaan auringonlaskua. Oon ilonen ja tunnen itteni onnekkaaks, että oon löytäny hyviä ystäviä, joiden kanssa oli tosi kivaa viettää joulua. Tää oli eka joulu meille kaikille poissa kotoa. Reissaajat kutsuuki joulun viettoa "orphans' christmas" eli orpojen jouluksi, koska erimaalaiset matkaajat kokoontuu yhteen, mikä on hauskaa, koska joulua olis ankeeta viettää yksin. Vaihdettiin myös lahjoja Gillin ja Carlan kanssa. Mun paketista kuoriutu pari kirjaa, jotka oon halunnu lukee ja sitte ihana lompakko ja t-paita, jota olin himoinnu, mutten ostanu. Oikeesti, muutaman kuukauden ystävyyden jälkeen tytöt osas ostaa ihan täydelliset lahjat!

Ruoansulattelua.

 Tänään mun piti mennä töihin, mutta mun vuoro peruttiin. Sikäli harmi, et en oo tienannu paljon mitään tällä viikolla, mut voin viettää tänki päivän kavereiden kanssa. Gill ja sen kämppis emännöi barbeque dinner. Grillaaminen on kokonaisuudessaan sosiaalinen tapahtuma ja australialaisten lempiharrastus: syödään, juodaan ja chillaillaan.  Oon vieläki ihan ähkyssä eilisestä herkuttelusta, et lähen lenkille, et mahassa olis tilaa grilliherkuille. Toivottelen vielä tyylikkäästi myöhässä HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Blue Mountains

Päädyn aina kirjottamaan mun vapaapäivistä, mut työpäivinä harvoin tapahtuu mitään jännää ja mainitsemisen arvoista. Niinpä tälläkin kertaa tän postauksen anti keskittyy vapaapäiviin. Lähettiin maanantai-aamuna aikasin Gillin kanssa katsastaamaan Blue Mountains. Blue Mountains on Unescon maailmanperintökohde parin tunnin junamatkan päästä Sydneystä. Nimensä Blue Mountains on saanut vuorten yllä leijuvasta sinertävästä udusta. Erikoinen väri johtuu siitä, kun eukalyptuspuista haihtuva öljy värjää ilman vuorten yllä siniseksi. BM on aika suuri kansallispuisto, jossa on paljon erilaisia vaellusreittejä. Kuuluisin nähtävyys on kivimuodostelma nimeltä Three Sisters eli kolme sisarta. Three Sisters muodostelma on puolestaan saanut nimensä erään aborginaalitarinan mukaan. Googlettakaa, jos kiinnostaa, oon nyt laiskalla päällä enkä jaksa referoida tarinaa.

Three sisters

Mentiin ekaks lautalla Sydneyyn, josta jatkettiin junalla Katoombaan. Lähettiin liikkeelle jo ennen kaheksaa aamulla! Pääsin sunnuntaina töistä vasta yheltätoista yöllä, ja yöunet jäi vähän lyhyiks, kun piti herätä aikasin pakkaamaan. Blue Mountains on vaan 65 kilsan päässä Sydneystä, mut junamatka kestää 2 tuntia, koska junat on hitaita ja ne pysähtyy joka ikisessä tuppukylässä. Matka meni kuitenki mukavasti ja saavuttiin Katoombaan jo yheltätoista. Onneks hostelli oli aika lähellä asemaa ja löydettiin perille helposti. Heitettiin tavarat nopsaan huoneeseen ja vaihdettiin vaatteet, jonka jälkeen lähettiin heti patikoimaan. Yks sveitsiläinen tyttö lähti meidän mukaan. Mentiin ekaks ihailemaan Three Sisters -muodostelmaa näköalapaikalta, jonka jälkeen käveltiin ison vesiputoksen juurelle syömään lounasta. Lounaan jälkeen sveitsiläistyttö jätti leikin kesken ja palas takasin hostellille. Me jatkettiin Gillin kanssa patikointia toiselle vesiputoukselle. Vaellusreitit kulkee suurimmaks osaks sademetsässä, mut lämpötila ei ollu kuitenkaan liian tukala, vaikka oliki aurinkoista. Reitin varrella oli monta nousua ja parhaimmillaan 900 porrasta, jotka kiivettiin ylöspäin. Käveltiin aika monta kilsaa kuuden tunnin aikana...Pohkeet on vieläki aika jumissa metsässä reippailun jäljiltä.
Oltiin aika uupuneita ja nälkäisiä, kun raahustettiin takasin hostellille Katoombaan. Juotiin pari kupiliista teetä ja syötiin vähän keksejä, käytiin suihkussa ja ihmistäydyttiin. Aateltiin, et ollaan ansaittu ravintolaillallinen niin urheilullisen päivän jälkeen. Päätettiin mennä yhteen pikkuseen italialaiseen ravintolaan, joka oli symppis. Aika valkosipulisella linjalla mentiin: alkupalaks tilattiin valkosipulileipää ja pääruoaks söin katkarapupastaa, joka oli uitettu tuhdisti valkosipulissa ja kermassa. Oli tosi hyvää, mut rasvasen ruoan syöpöttely kostautu myöhemmin...heräsin yöllä siihen, et on paha olo. Mun kroppa ei oo tottunu sulattamaan rasvasia ja tuhteja sapuskoita, kun en niitä yleensä syö. (Voin kuvitella, miten pahasti kävis jos vetäsin yhtäkkiä pihvin, sillä 8 vuoden lihattoman ruokavalion jälkeen mun maha-parka varmaan ottais aikamoiset pultit) Ens kerralla taidan ravintolassa valita jotain muuta, kun pastaa kermakastikkeessa...

Tiistaina ei jaksettu enää lähtee patikoimaan, kun jalat oli sen verran maitohapoilla. Kierreltiin Katoomban kaupoissa (joita ei kauheesti oo, kun Katoomba on tosi pieni kaupunki) kyllästymiseen asti ja päätettiin lähtee jo puol kahen junalla takasin Sydneyyn. Juna-metro-lauttamatka -yhdistelmä kesti kolmisen tuntia, jotenkas ei jaksettu enää tehä mitään. Skarpattiin kuiteski sen verran, et illalla varattiin lennot meidän seuraaviin etappeihin. Oon vielä kolme viikkoa Sydneyssä, mut sit on aika lähtee kohti uusia seikkailuja. Voin paljastaa sen verran et ekaks suuntana on Tasmania ja sitten Melbourne! :) Ja sitten itärannikkoa pitkin ylös pohjoiseen...

Meduusan isku

Maanantaina oli täydellinen surffaus- ja biitsipäivä. Mentiin Autumnin kanssa surffaamaan jo aamulla. Oli niin paljon kivempaa mennä aaltojen armoille jonkun kanssa. Ehin surffailla puolisen tuntia ennen kun päädyin tekemään lähempää tuttavuutta medusan kanssa. Makoilin mahallani laudalla ja odottelin hyvää aaltoa, kun tajusin, että nyt sattuu! Meduusa oli kietonu inhan lonkeronsa mun kyynertaipeen ympärille. Onneks pääsin otuksesta nopeesti eroon ja meloin hädissäni rantaan lifeguardin luo. Onneks täällä rannalla on hengenpelastajia aika tiuhassa. Mr lifeguard rauhotteli mua, ettei täkäläisen meduusan (bluebottle jellyfish aka portugese man of war eli portugalinsotalaiva) myrkky oo hengenvaarallista, polttokohtaa vaan sattuu ihan helkkaristi. Menin huuhtelemaan lonkeron jämät pois mun käsivarresta ja huomasin et medusan oli polttanu mua myös reiteen, tosin ei yhtä ilkeesti kun käsivarteen. Hengenpelastaja kerto, että jos myrkky pääsee leviämään kainalon imusolmukkeisiin pisto on vielä kivuliaampi. Voittekin arvata, kuinka kävi?! Normaalisti kipu helpottaa puolessa tunnissa, kun napsii muutaman panadolin. Kiirehdin kotiin ja otin panadolia 1000 mg verran ja huuhtelin kättä ja jalkaa kuumassa suihkussa ainaski puol tuntia, ja kipu vaan paheni ja paheni. Aloin jo vaipua syvään epätoivoon ja vuodatin tuskan kyyneleitä. Mun koko käsivarsi oli ihan tulessa ja samoin reisi. Kuvitelkaa miltä tuntuu, kun nokkonen polttaa ja miten paljon sattuu, kun kiehuva vesi polttaa ihoa. Yhdistäkää nää tuntemukset. Jeps, sattuu ihan järjettömästi. En suosittele yhteenottoja portugalinsotalaivojen kanssa...Parissa tunnissa kipu alko helpottaa, mut käsi oli kipee koko päivän. Mulla on vieläki ikävän näkönen punottava jouvarykelmä käsivarressa, mut jälkien pitäis lähtee muutamassa päivässä eikä arpia pitäis jäädä. Toivuin loppupäivän aurinkoa ottaen Gillin ja Carlan kanssa. Onneks New South Walesissa ei oo tappavan myrkyllisiä box jellyfishejä ja irukandeja...sen sijaan Queenlandin vesissä on...hrrr. Traumatisoiduin vähän medusan kohtaamisesta enkä oo uskaltautunu surffaamaan sen jälkeen. Buhuu. En aio kuitenkaan antaa medusojen pilata mun uutta huippukivaa harrastusta, joten huomenna on aika painua taas aaltoihin. Toivokaa etten tapaa lisää noita myrkyllisiä ällötyksiä!

Minä ja minun ihana surffilauta Manly Beachilla.

Bluebottle jellyfish rannalle ajautuneena.

Mentiin alkuillasta vielä Carlan kanssa hengailemaan biitsille. Otettiin vähän juomaa ja ruokaa mukaan ja chillailtiin biitsillä. Aurinko porottaa vielä kuuden aikaan aika pistävästi!

Tytöt biitsillä. Huom takana kuuluisa Manly ferry. Tolla lautalla matkataan cityyn.

Tiistaina mentiin Gillin kanssa pyörimään the cityyn. Syötiin lounasta Botanical Garden -puistossa. Oli ihanaa istuskella nurtsilla auringon paisteessa sushilla ja hedelmäsmoothieilla herkutellen. Lounaan jälkeen suunnattiin Oopperatalole metsästämään Gillille lippuja pähkinänsärkijäbalettiin. Liput löyty, jonka kunniaks tilattiin yhet siiderit Opera House terassilla. Se on aika turistimesta, mut kyllä ko raflassa pitää Sydneyssä käydä! Drinksujen jälkeen mentiin Museum of Contemporary Artiin katsastamaan Annie Leibovitzin valokuvanäyttely. Oli muutes todella hyvä! Leibovitzin kuvat on tosi intensiivisiä, emotionaalisia ja vangitsevia, todella taitavia kuvia. Näyttelyyn on kasattu otoksia vuosilta 1995-2009. Mukana on kuvia niin julkkisista kuin Leibovitzin perheestäkin. Mielenkiintonen kombo. Kultturiannoksen jälkeen koukattiin jätskikiskan kautta Manlyyn menevälle lautalle ja kotiin. Illalla lähettiin vielä Carlan, Gillin ja Brigitten (mun ja Carlan työkaveri) + sen kaverin kanssa Oxford Streetille clubbailemaan. Tanssittiin paljon ja oli hauskaa.

Vapaapäivien jälkeen on aina niin nuivaa mennä töihin. Eilen oliki jotenki vaisu ja vähän alakuloinen fiilis, ja töihin huvitti mennä vielä tavallista vähemmän. Onnistuin kuiteski tsemppaamaan itteni paremmalle tuulelle, sillä musta on mitä suurinta ajan tuhlausta olla pahalla päällä. Otin töissä skarpin asenteen ja aattelin, että kun töissä kerran ollaan niin työt tehään sitte kunnolla. Olin tosi ystävällinen kaikille asiakkaille ja heitin läppää aina tilaisuuden tullen. Samalla olin tosi tehokas ja kirmailin ympäriinsä, kun Duracel-pupu. Mun reipas asenne palkittiinki hyvinä tippeinä ja yks pöytäseurue jopa meni sanomaan mun pomolle, et kiitos hyvästä palvelusta, "that girl is great". Positiivisesta palautteesta tulee niin hyvä mieli! Mun bad mood oli työpäivän päätteeks tiessään. :) Btw, lisään kuvia tähän tekstin yhteyteen kunhan kerkiän.

Koala on kiva kaveri

Jos teitä pakkasessa kärvisteleviä kavereita yhtään lohduttaa, niin täällä on satanu vettä kolme päivää putkeen. Viime viikko oliki ihan liian täydellinen: lähes 30 astetta lämmintä ja aurinkoista. Mulla oli taas maanantai ja tiistai vapaata. Tänää aamulla töistä soitettii ettei tarvi tulla koko päivänä, kun on niin huono keli, ettei pahemmin oo asiakkaita. Buaah. Ärsyttävää viettää pakkovapaapäivää, kun sataa. Ei oo mitään tekemistä ja tuntuu et menee vaan rahaa hukkaan. Mulla tulee siis olemaan tän 3 päivän vapaiden takia sangen huonot tienestit tällä viikolla, ei hyvä.  Täytyy varmaan ens viikolla raataa vaan yhden vapaapäivän tahdilla...mur. Ja ihan varmaan ens viikolla on taas täydellinen biitsikeli.

Maanantaina en tehny mitään järkevää. Käytiin Carlan kanssa shoppailemassa, ja mun ostossaalis oli 5 dollarin varvastossut. Sinänsä hyvä näillä ansioilla. Oon yrittäny löytää täydellisiä farkkushotseja, mut ei oo ollu onni matkassa. Aina silloin ku ettii jotain tiettyä niin varmaan ei löydä. Tai oon kyllä löytäny muutamat perfect yksilöt, mut en viittis maksaa minimaalisista farkkushotseista 70 dollaria. Täällä Billabong, Roxy, Rip Curl yms. surffi- ja skeittimerkit on kovassa huudossa ja oonki haksahtanu typerään merkkien palvontaan. Ostin maailman hienoimmat Roxyn bikinit pari viikkoa sitte, mut hinta oli aika suolainen. Mut on ne hienoimmat bikinit, jotka oon omistanu. :) Ja eilen löysin outletista Rip Curlin surffishortsit 20 dollarilla. Ovh oli 60, selvää säästöä siis. Takasin asiaan. Shoppailun jälkeen käytiin kävelylenkillä biitsillä ja sit kävin vielä ittekseni surffaamassa. Tai lähinnä yrittämässä. Aallot oli kovan tuulen takia aika isoja, enkä viittiny kauheen kauaa leikkiä hengelläni..ja sitäpaitsi vesi oli kylmää ja mua paleli mun lyhythihaisessa -ja lahkeisessa wetsuitissa. Odotan niin kovasti aurinkoisia ja sääolosuhteiltaan optimaalisia päiviä, et pääsisin surffaamaan!

Eilen vuokrattiin Gillin kanssa auto ja tehtiin päiväroadtrippi Koala Park Sanctuaryyn. Nähtiin koaloja, kenguruita, vallabeja, vompatti, emuja, dingoja ja pingviinejä. Jotkut kenguruista oli kesyjä ja ne pomppi vierailijoiden keskellä. Päästiin myös rapsuttamaan yhtä koalaa! Koalat on niin söpöjä! Ne on uneliaan ja hömelön näkösiä. Ja hitaita. Mun mielestä ne näyttää vähän siltä, kun niillä olis kestokrapula. :D Paikka oli tosi symppis, ei mikään eläintarha, jossa turistit napsii kuvia riutuneiden koala-parkojen kanssa. Koala Park Sanctuary on jo lähes 100 vuotta ´vanha paikka. Alun perin siellä hoidettiin ja kuntoutettiin koaloja, jotka oli loukkaantunu ja joutunu metsästäjien luotien kohteeks. :'( Kuka voi ampua niin söpöjä otuksia?! Nykyään koalien suurin uhka on niiden elinympäristön tuhoutuminen, kun ne on vähän kranttuja ruoan suhteen. Koalat syö vaan muutamien tiettyjen eukalyptuspuiden lehtiä. Ja sit koalia liiskautuu valitettavan usein autojen alle ja joutuu koirien hampaisiin. Se koalista, oli hieno kokemus.

Huom poikanen pussissa!

Onneks Gill ajo, sillä mä en ihan tuntis oloani kotosaks ratin takana Sydneyn ruuhkissa. Ja kaiken lisäks liikenne ja ratti on mulle väärällä puolella. Mun pitää nyt kuiteski alkaa henkisesti valmistautumaan ajamiseen, kun meidän plääni on edelleen vuokrata/ostaa campervan ja hit the road tammikuussa. Jee, en malta odottaa! PItää vielä jaksaa kärvistellä töissä kuukauden päivät, huoh. Ja pitäis saada tehtyä mahd. paljon tunteja et saisin rahaa säästöön..Nyt on menny pari viikkoa tuhlauslinjoilla...

Tänäänkää en oo tehny mitään järkevää. Suurin saavutus tais olla muutaman postikortin kirjottaminen. Saavutus sinänsä, kun oon onnistunu lykkäämään mokomaa hommaa jo lähes pari kuukautta. Ja tokihan tää blogitekstikin voidaan laskee ainaki yritykseks käyttää aikaa hyödyllisesti, eiks vaan?!