Blue Mountains

Päädyn aina kirjottamaan mun vapaapäivistä, mut työpäivinä harvoin tapahtuu mitään jännää ja mainitsemisen arvoista. Niinpä tälläkin kertaa tän postauksen anti keskittyy vapaapäiviin. Lähettiin maanantai-aamuna aikasin Gillin kanssa katsastaamaan Blue Mountains. Blue Mountains on Unescon maailmanperintökohde parin tunnin junamatkan päästä Sydneystä. Nimensä Blue Mountains on saanut vuorten yllä leijuvasta sinertävästä udusta. Erikoinen väri johtuu siitä, kun eukalyptuspuista haihtuva öljy värjää ilman vuorten yllä siniseksi. BM on aika suuri kansallispuisto, jossa on paljon erilaisia vaellusreittejä. Kuuluisin nähtävyys on kivimuodostelma nimeltä Three Sisters eli kolme sisarta. Three Sisters muodostelma on puolestaan saanut nimensä erään aborginaalitarinan mukaan. Googlettakaa, jos kiinnostaa, oon nyt laiskalla päällä enkä jaksa referoida tarinaa.

Three sisters

Mentiin ekaks lautalla Sydneyyn, josta jatkettiin junalla Katoombaan. Lähettiin liikkeelle jo ennen kaheksaa aamulla! Pääsin sunnuntaina töistä vasta yheltätoista yöllä, ja yöunet jäi vähän lyhyiks, kun piti herätä aikasin pakkaamaan. Blue Mountains on vaan 65 kilsan päässä Sydneystä, mut junamatka kestää 2 tuntia, koska junat on hitaita ja ne pysähtyy joka ikisessä tuppukylässä. Matka meni kuitenki mukavasti ja saavuttiin Katoombaan jo yheltätoista. Onneks hostelli oli aika lähellä asemaa ja löydettiin perille helposti. Heitettiin tavarat nopsaan huoneeseen ja vaihdettiin vaatteet, jonka jälkeen lähettiin heti patikoimaan. Yks sveitsiläinen tyttö lähti meidän mukaan. Mentiin ekaks ihailemaan Three Sisters -muodostelmaa näköalapaikalta, jonka jälkeen käveltiin ison vesiputoksen juurelle syömään lounasta. Lounaan jälkeen sveitsiläistyttö jätti leikin kesken ja palas takasin hostellille. Me jatkettiin Gillin kanssa patikointia toiselle vesiputoukselle. Vaellusreitit kulkee suurimmaks osaks sademetsässä, mut lämpötila ei ollu kuitenkaan liian tukala, vaikka oliki aurinkoista. Reitin varrella oli monta nousua ja parhaimmillaan 900 porrasta, jotka kiivettiin ylöspäin. Käveltiin aika monta kilsaa kuuden tunnin aikana...Pohkeet on vieläki aika jumissa metsässä reippailun jäljiltä.
Oltiin aika uupuneita ja nälkäisiä, kun raahustettiin takasin hostellille Katoombaan. Juotiin pari kupiliista teetä ja syötiin vähän keksejä, käytiin suihkussa ja ihmistäydyttiin. Aateltiin, et ollaan ansaittu ravintolaillallinen niin urheilullisen päivän jälkeen. Päätettiin mennä yhteen pikkuseen italialaiseen ravintolaan, joka oli symppis. Aika valkosipulisella linjalla mentiin: alkupalaks tilattiin valkosipulileipää ja pääruoaks söin katkarapupastaa, joka oli uitettu tuhdisti valkosipulissa ja kermassa. Oli tosi hyvää, mut rasvasen ruoan syöpöttely kostautu myöhemmin...heräsin yöllä siihen, et on paha olo. Mun kroppa ei oo tottunu sulattamaan rasvasia ja tuhteja sapuskoita, kun en niitä yleensä syö. (Voin kuvitella, miten pahasti kävis jos vetäsin yhtäkkiä pihvin, sillä 8 vuoden lihattoman ruokavalion jälkeen mun maha-parka varmaan ottais aikamoiset pultit) Ens kerralla taidan ravintolassa valita jotain muuta, kun pastaa kermakastikkeessa...

Tiistaina ei jaksettu enää lähtee patikoimaan, kun jalat oli sen verran maitohapoilla. Kierreltiin Katoomban kaupoissa (joita ei kauheesti oo, kun Katoomba on tosi pieni kaupunki) kyllästymiseen asti ja päätettiin lähtee jo puol kahen junalla takasin Sydneyyn. Juna-metro-lauttamatka -yhdistelmä kesti kolmisen tuntia, jotenkas ei jaksettu enää tehä mitään. Skarpattiin kuiteski sen verran, et illalla varattiin lennot meidän seuraaviin etappeihin. Oon vielä kolme viikkoa Sydneyssä, mut sit on aika lähtee kohti uusia seikkailuja. Voin paljastaa sen verran et ekaks suuntana on Tasmania ja sitten Melbourne! :) Ja sitten itärannikkoa pitkin ylös pohjoiseen...