Meduusan isku

Maanantaina oli täydellinen surffaus- ja biitsipäivä. Mentiin Autumnin kanssa surffaamaan jo aamulla. Oli niin paljon kivempaa mennä aaltojen armoille jonkun kanssa. Ehin surffailla puolisen tuntia ennen kun päädyin tekemään lähempää tuttavuutta medusan kanssa. Makoilin mahallani laudalla ja odottelin hyvää aaltoa, kun tajusin, että nyt sattuu! Meduusa oli kietonu inhan lonkeronsa mun kyynertaipeen ympärille. Onneks pääsin otuksesta nopeesti eroon ja meloin hädissäni rantaan lifeguardin luo. Onneks täällä rannalla on hengenpelastajia aika tiuhassa. Mr lifeguard rauhotteli mua, ettei täkäläisen meduusan (bluebottle jellyfish aka portugese man of war eli portugalinsotalaiva) myrkky oo hengenvaarallista, polttokohtaa vaan sattuu ihan helkkaristi. Menin huuhtelemaan lonkeron jämät pois mun käsivarresta ja huomasin et medusan oli polttanu mua myös reiteen, tosin ei yhtä ilkeesti kun käsivarteen. Hengenpelastaja kerto, että jos myrkky pääsee leviämään kainalon imusolmukkeisiin pisto on vielä kivuliaampi. Voittekin arvata, kuinka kävi?! Normaalisti kipu helpottaa puolessa tunnissa, kun napsii muutaman panadolin. Kiirehdin kotiin ja otin panadolia 1000 mg verran ja huuhtelin kättä ja jalkaa kuumassa suihkussa ainaski puol tuntia, ja kipu vaan paheni ja paheni. Aloin jo vaipua syvään epätoivoon ja vuodatin tuskan kyyneleitä. Mun koko käsivarsi oli ihan tulessa ja samoin reisi. Kuvitelkaa miltä tuntuu, kun nokkonen polttaa ja miten paljon sattuu, kun kiehuva vesi polttaa ihoa. Yhdistäkää nää tuntemukset. Jeps, sattuu ihan järjettömästi. En suosittele yhteenottoja portugalinsotalaivojen kanssa...Parissa tunnissa kipu alko helpottaa, mut käsi oli kipee koko päivän. Mulla on vieläki ikävän näkönen punottava jouvarykelmä käsivarressa, mut jälkien pitäis lähtee muutamassa päivässä eikä arpia pitäis jäädä. Toivuin loppupäivän aurinkoa ottaen Gillin ja Carlan kanssa. Onneks New South Walesissa ei oo tappavan myrkyllisiä box jellyfishejä ja irukandeja...sen sijaan Queenlandin vesissä on...hrrr. Traumatisoiduin vähän medusan kohtaamisesta enkä oo uskaltautunu surffaamaan sen jälkeen. Buhuu. En aio kuitenkaan antaa medusojen pilata mun uutta huippukivaa harrastusta, joten huomenna on aika painua taas aaltoihin. Toivokaa etten tapaa lisää noita myrkyllisiä ällötyksiä!

Minä ja minun ihana surffilauta Manly Beachilla.

Bluebottle jellyfish rannalle ajautuneena.

Mentiin alkuillasta vielä Carlan kanssa hengailemaan biitsille. Otettiin vähän juomaa ja ruokaa mukaan ja chillailtiin biitsillä. Aurinko porottaa vielä kuuden aikaan aika pistävästi!

Tytöt biitsillä. Huom takana kuuluisa Manly ferry. Tolla lautalla matkataan cityyn.

Tiistaina mentiin Gillin kanssa pyörimään the cityyn. Syötiin lounasta Botanical Garden -puistossa. Oli ihanaa istuskella nurtsilla auringon paisteessa sushilla ja hedelmäsmoothieilla herkutellen. Lounaan jälkeen suunnattiin Oopperatalole metsästämään Gillille lippuja pähkinänsärkijäbalettiin. Liput löyty, jonka kunniaks tilattiin yhet siiderit Opera House terassilla. Se on aika turistimesta, mut kyllä ko raflassa pitää Sydneyssä käydä! Drinksujen jälkeen mentiin Museum of Contemporary Artiin katsastamaan Annie Leibovitzin valokuvanäyttely. Oli muutes todella hyvä! Leibovitzin kuvat on tosi intensiivisiä, emotionaalisia ja vangitsevia, todella taitavia kuvia. Näyttelyyn on kasattu otoksia vuosilta 1995-2009. Mukana on kuvia niin julkkisista kuin Leibovitzin perheestäkin. Mielenkiintonen kombo. Kultturiannoksen jälkeen koukattiin jätskikiskan kautta Manlyyn menevälle lautalle ja kotiin. Illalla lähettiin vielä Carlan, Gillin ja Brigitten (mun ja Carlan työkaveri) + sen kaverin kanssa Oxford Streetille clubbailemaan. Tanssittiin paljon ja oli hauskaa.

Vapaapäivien jälkeen on aina niin nuivaa mennä töihin. Eilen oliki jotenki vaisu ja vähän alakuloinen fiilis, ja töihin huvitti mennä vielä tavallista vähemmän. Onnistuin kuiteski tsemppaamaan itteni paremmalle tuulelle, sillä musta on mitä suurinta ajan tuhlausta olla pahalla päällä. Otin töissä skarpin asenteen ja aattelin, että kun töissä kerran ollaan niin työt tehään sitte kunnolla. Olin tosi ystävällinen kaikille asiakkaille ja heitin läppää aina tilaisuuden tullen. Samalla olin tosi tehokas ja kirmailin ympäriinsä, kun Duracel-pupu. Mun reipas asenne palkittiinki hyvinä tippeinä ja yks pöytäseurue jopa meni sanomaan mun pomolle, et kiitos hyvästä palvelusta, "that girl is great". Positiivisesta palautteesta tulee niin hyvä mieli! Mun bad mood oli työpäivän päätteeks tiessään. :) Btw, lisään kuvia tähän tekstin yhteyteen kunhan kerkiän.