Erilainen joulu

Onpas päivät taas hurahtanu vauhdilla. Mulla on muka ollu vielä normaalia enemmän aikaa, kun oon tehny vähemmän töitä kun aikaisempina viikkoina. Mun matkakassa ei oo oikein karttunu siihen malliin, kun suunnittelin. Oon ollu aika vähän töissä ja tuhlannu liikaa, mut ainaki oon nauttinu jokaisesta vapaapäivästä. Oon löhöilly biitsillä, ottanu paljon valokuvia ja hengaillu kavereiden kanssa, siinä se. (Ja vähän pyöriny alennusmyynneissä, krhmh.) En oo päässy edes surffaamaan, kun aaltoja ei oo ollu. Meri ei oo ikinä aiemmin ollu niin tyyni ku viime viikolla. Niin ja sit ranta oli yks päivä suljettu hain takia...Haiuhka otetaan täällä vakavasti: haita tarkkaillaan helikoptereista ja rannalla on sellanen sireeni, joka alkaa ujeltaa, jos hai eksyy liian lähelle rantaa, jolloin ihmiset tajuu kiirehtiä pois vedestä. Aika extremeä.

Useimmiten täysin randomisti tapahtuvat jutut on parhaita. Viime sunnuntaina meidän entinen kämppis Mariana tuli hakemaan sen tavaroita, jotka oli unohtunu muutossa. Mariana oli menossa Wharf baariin hengaamaan ja pyys mua mukaan. Laittauduin nopsaan valmiiks ja lähin messiin. Myöhemmin Wharfissa löydettiin Virna + sen poikaystävä ja kaverit. Mariana lähti ajoissa kotiin, mut jäin pyörimään Virnan ja sen kamujen kanssa. Hengattiin vielä jokunen tovi, jonka jälkeen kaikki halus lähtee syömään. Mentiin yhteen kivaan thairavintolaan. Meitä oli yli 10 tyyppiä siellä! Ruoka ja seura oli hyvää, jotenkas oli tosi hauska ja spontaani sunnuntai. Maanantai-aamuna menin juoksulenkille rannalle ja mietin, et miten onnekas oonkaan kun saan asua näin kauniissa paikassa! On niin ihanaa juosta meren rannnalla paljain jaloin auringon porottaessa. En tarvi edes ipodia, kun aaltojen kohina on mitä parhainta musiikkia. :)

Ihana Manly Beach.

 Tiistaina käytiin Carlan kanssa leffassa kattomassa Love and other drugs. Oli ihan viihdyttävä ja symppis pätkä. Tosrataina ja perjantaina erehdyin menemään jouluostoksille...Huh, ihan liikaa ihmisiä hamstraamassa tavaraa yhtä aikaa. Monet kaupat alotti myös alet jo pari päivää sitten, mikä varmasti lisäs väentungosta. Menin ja sorruin toisiin Roxyn bikineihin...mut ne on niin hienot ja ne oli 30% alennuksessa!! Joululahja itelleni. Ja bikinit on mitä tärkein asu täällä. Sama asia, kun Suomessa joutuu sijottamaan rahaa talvikenkiin ja takkiin, niin täällä kuuluu törsätä hyviin biksuihin ja varvastossuihin.

Tää on ollu ehdottomasti erikoisin joulu, jonka oon koskaan viettäny. Jouluun kuuluu lumi, pimeys, kynttilät, piparintuoksu, jouluruokaähky ja perheen kanssa yhdessäolo. Täällä ei oo mitään noista edellämainituista (paitsi ähky). Buhuu. Ei siis tunnu joululta. Joulukuuset palmujen keskellä näyttää typeriltä ja jouluvalot pliisuilta auringonpaisteessa. Eikä kukaan edes jaa samoja jouluperinteitä mun kanssa. Mun ruotsalainen kaveri Jesperkin on jossain matkailemassa...fiilistelttin suomalaisia ja ruotsalaisia joulujuttuja jo pairi viikkoa sitten. :D Ruotsissa on sen verran samanlaiset perinteet, et voidaan haikailla jouluruokia ja lumista maisemaa ja toinen ymmärtää, mistä puhutaan. Jouluaattona kävin cityssä pyörähtämässä ja kahvittelemassa Isabellen kanssa. Illalla menin Carlan, Virnan ja sen poikaystävän + kavereiden kanssa pubiin hengaamaan, mikä oli mulle outo tapa viettää jouluaattoa. Täällä sen sijaan pubissa kavereiden kanssa hengaaminen on ainoa oikea tapa juhlistaa jouluaattoa!  Suomessa jouluna on aina jotenki harras ja rauhallinen tunnelma ja joulu kuuluu viettää kotona perheen kesken. Täällä sen sijaan tunnelma on rento: porukka kuljeskelee biitsillä bikineissä tonttulakki päässä ja olutpullo kourassa. Joululaulujen sijaan soi reggae ja Lady Gaga.

Joulupiknik.

Shelly Beach joulupäivänä.

 Joulupäivänä koottiin Carlan, Gillin ja Carlin (Gillin englantilainen kaveri) kanssa massiivinen lasti ruokaa sekä juomaa kylmälaukkuihin ja suunnattiin rannalle. Kaikki biitsit oli ihan tupaten täynnä väkeä! Täällä perheet suuntaa joulunviettoon rannoille, tai sitte talojen takapihoille ja terasseille kera grilliherkkujen. Meidän joulumenu oli tällanen kansainvälinen ja epäperinteinen: erilaisia salaatteja, kasvisterriiniä, juustoja, suolakeksejä, hapankorppuja, dippejä, hedelmiä, brasilialaisia juustoleipäpalleroita, egg nogia, siideriä, vihreitä kuulia (kiitos mummo ja Pekka), toffee-kookospalloja, enlantilaista hedelmäkakkua...ei tosiaan loppunu ruoka kesken! Joulu taitaa olla mässäilyjuhla joka maassa. Syötiin ittemme ähkyyn, jonka jälkeen raahauduttiin biitsille sulattelemaan. Aurinko paisto ihanan kuumasti ja oli mukavaa köllötellä paahteessa. Uskaltauduin jopa uimaan! Merivesi alkaa olla jo siedettävän lämpöstä (=virkistävän viileetä)uimiseen. Ei siis tehty muuta, kun maattiin rannalla ja syötiin hyvin, mikäs sen mukavampaa. :) Illalla pakattiin kamppeet ja siirryttiin toiselle rannalle ihailemaan auringonlaskua. Oon ilonen ja tunnen itteni onnekkaaks, että oon löytäny hyviä ystäviä, joiden kanssa oli tosi kivaa viettää joulua. Tää oli eka joulu meille kaikille poissa kotoa. Reissaajat kutsuuki joulun viettoa "orphans' christmas" eli orpojen jouluksi, koska erimaalaiset matkaajat kokoontuu yhteen, mikä on hauskaa, koska joulua olis ankeeta viettää yksin. Vaihdettiin myös lahjoja Gillin ja Carlan kanssa. Mun paketista kuoriutu pari kirjaa, jotka oon halunnu lukee ja sitte ihana lompakko ja t-paita, jota olin himoinnu, mutten ostanu. Oikeesti, muutaman kuukauden ystävyyden jälkeen tytöt osas ostaa ihan täydelliset lahjat!

Ruoansulattelua.

 Tänään mun piti mennä töihin, mutta mun vuoro peruttiin. Sikäli harmi, et en oo tienannu paljon mitään tällä viikolla, mut voin viettää tänki päivän kavereiden kanssa. Gill ja sen kämppis emännöi barbeque dinner. Grillaaminen on kokonaisuudessaan sosiaalinen tapahtuma ja australialaisten lempiharrastus: syödään, juodaan ja chillaillaan.  Oon vieläki ihan ähkyssä eilisestä herkuttelusta, et lähen lenkille, et mahassa olis tilaa grilliherkuille. Toivottelen vielä tyylikkäästi myöhässä HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Blue Mountains

Päädyn aina kirjottamaan mun vapaapäivistä, mut työpäivinä harvoin tapahtuu mitään jännää ja mainitsemisen arvoista. Niinpä tälläkin kertaa tän postauksen anti keskittyy vapaapäiviin. Lähettiin maanantai-aamuna aikasin Gillin kanssa katsastaamaan Blue Mountains. Blue Mountains on Unescon maailmanperintökohde parin tunnin junamatkan päästä Sydneystä. Nimensä Blue Mountains on saanut vuorten yllä leijuvasta sinertävästä udusta. Erikoinen väri johtuu siitä, kun eukalyptuspuista haihtuva öljy värjää ilman vuorten yllä siniseksi. BM on aika suuri kansallispuisto, jossa on paljon erilaisia vaellusreittejä. Kuuluisin nähtävyys on kivimuodostelma nimeltä Three Sisters eli kolme sisarta. Three Sisters muodostelma on puolestaan saanut nimensä erään aborginaalitarinan mukaan. Googlettakaa, jos kiinnostaa, oon nyt laiskalla päällä enkä jaksa referoida tarinaa.

Three sisters

Mentiin ekaks lautalla Sydneyyn, josta jatkettiin junalla Katoombaan. Lähettiin liikkeelle jo ennen kaheksaa aamulla! Pääsin sunnuntaina töistä vasta yheltätoista yöllä, ja yöunet jäi vähän lyhyiks, kun piti herätä aikasin pakkaamaan. Blue Mountains on vaan 65 kilsan päässä Sydneystä, mut junamatka kestää 2 tuntia, koska junat on hitaita ja ne pysähtyy joka ikisessä tuppukylässä. Matka meni kuitenki mukavasti ja saavuttiin Katoombaan jo yheltätoista. Onneks hostelli oli aika lähellä asemaa ja löydettiin perille helposti. Heitettiin tavarat nopsaan huoneeseen ja vaihdettiin vaatteet, jonka jälkeen lähettiin heti patikoimaan. Yks sveitsiläinen tyttö lähti meidän mukaan. Mentiin ekaks ihailemaan Three Sisters -muodostelmaa näköalapaikalta, jonka jälkeen käveltiin ison vesiputoksen juurelle syömään lounasta. Lounaan jälkeen sveitsiläistyttö jätti leikin kesken ja palas takasin hostellille. Me jatkettiin Gillin kanssa patikointia toiselle vesiputoukselle. Vaellusreitit kulkee suurimmaks osaks sademetsässä, mut lämpötila ei ollu kuitenkaan liian tukala, vaikka oliki aurinkoista. Reitin varrella oli monta nousua ja parhaimmillaan 900 porrasta, jotka kiivettiin ylöspäin. Käveltiin aika monta kilsaa kuuden tunnin aikana...Pohkeet on vieläki aika jumissa metsässä reippailun jäljiltä.
Oltiin aika uupuneita ja nälkäisiä, kun raahustettiin takasin hostellille Katoombaan. Juotiin pari kupiliista teetä ja syötiin vähän keksejä, käytiin suihkussa ja ihmistäydyttiin. Aateltiin, et ollaan ansaittu ravintolaillallinen niin urheilullisen päivän jälkeen. Päätettiin mennä yhteen pikkuseen italialaiseen ravintolaan, joka oli symppis. Aika valkosipulisella linjalla mentiin: alkupalaks tilattiin valkosipulileipää ja pääruoaks söin katkarapupastaa, joka oli uitettu tuhdisti valkosipulissa ja kermassa. Oli tosi hyvää, mut rasvasen ruoan syöpöttely kostautu myöhemmin...heräsin yöllä siihen, et on paha olo. Mun kroppa ei oo tottunu sulattamaan rasvasia ja tuhteja sapuskoita, kun en niitä yleensä syö. (Voin kuvitella, miten pahasti kävis jos vetäsin yhtäkkiä pihvin, sillä 8 vuoden lihattoman ruokavalion jälkeen mun maha-parka varmaan ottais aikamoiset pultit) Ens kerralla taidan ravintolassa valita jotain muuta, kun pastaa kermakastikkeessa...

Tiistaina ei jaksettu enää lähtee patikoimaan, kun jalat oli sen verran maitohapoilla. Kierreltiin Katoomban kaupoissa (joita ei kauheesti oo, kun Katoomba on tosi pieni kaupunki) kyllästymiseen asti ja päätettiin lähtee jo puol kahen junalla takasin Sydneyyn. Juna-metro-lauttamatka -yhdistelmä kesti kolmisen tuntia, jotenkas ei jaksettu enää tehä mitään. Skarpattiin kuiteski sen verran, et illalla varattiin lennot meidän seuraaviin etappeihin. Oon vielä kolme viikkoa Sydneyssä, mut sit on aika lähtee kohti uusia seikkailuja. Voin paljastaa sen verran et ekaks suuntana on Tasmania ja sitten Melbourne! :) Ja sitten itärannikkoa pitkin ylös pohjoiseen...

Meduusan isku

Maanantaina oli täydellinen surffaus- ja biitsipäivä. Mentiin Autumnin kanssa surffaamaan jo aamulla. Oli niin paljon kivempaa mennä aaltojen armoille jonkun kanssa. Ehin surffailla puolisen tuntia ennen kun päädyin tekemään lähempää tuttavuutta medusan kanssa. Makoilin mahallani laudalla ja odottelin hyvää aaltoa, kun tajusin, että nyt sattuu! Meduusa oli kietonu inhan lonkeronsa mun kyynertaipeen ympärille. Onneks pääsin otuksesta nopeesti eroon ja meloin hädissäni rantaan lifeguardin luo. Onneks täällä rannalla on hengenpelastajia aika tiuhassa. Mr lifeguard rauhotteli mua, ettei täkäläisen meduusan (bluebottle jellyfish aka portugese man of war eli portugalinsotalaiva) myrkky oo hengenvaarallista, polttokohtaa vaan sattuu ihan helkkaristi. Menin huuhtelemaan lonkeron jämät pois mun käsivarresta ja huomasin et medusan oli polttanu mua myös reiteen, tosin ei yhtä ilkeesti kun käsivarteen. Hengenpelastaja kerto, että jos myrkky pääsee leviämään kainalon imusolmukkeisiin pisto on vielä kivuliaampi. Voittekin arvata, kuinka kävi?! Normaalisti kipu helpottaa puolessa tunnissa, kun napsii muutaman panadolin. Kiirehdin kotiin ja otin panadolia 1000 mg verran ja huuhtelin kättä ja jalkaa kuumassa suihkussa ainaski puol tuntia, ja kipu vaan paheni ja paheni. Aloin jo vaipua syvään epätoivoon ja vuodatin tuskan kyyneleitä. Mun koko käsivarsi oli ihan tulessa ja samoin reisi. Kuvitelkaa miltä tuntuu, kun nokkonen polttaa ja miten paljon sattuu, kun kiehuva vesi polttaa ihoa. Yhdistäkää nää tuntemukset. Jeps, sattuu ihan järjettömästi. En suosittele yhteenottoja portugalinsotalaivojen kanssa...Parissa tunnissa kipu alko helpottaa, mut käsi oli kipee koko päivän. Mulla on vieläki ikävän näkönen punottava jouvarykelmä käsivarressa, mut jälkien pitäis lähtee muutamassa päivässä eikä arpia pitäis jäädä. Toivuin loppupäivän aurinkoa ottaen Gillin ja Carlan kanssa. Onneks New South Walesissa ei oo tappavan myrkyllisiä box jellyfishejä ja irukandeja...sen sijaan Queenlandin vesissä on...hrrr. Traumatisoiduin vähän medusan kohtaamisesta enkä oo uskaltautunu surffaamaan sen jälkeen. Buhuu. En aio kuitenkaan antaa medusojen pilata mun uutta huippukivaa harrastusta, joten huomenna on aika painua taas aaltoihin. Toivokaa etten tapaa lisää noita myrkyllisiä ällötyksiä!

Minä ja minun ihana surffilauta Manly Beachilla.

Bluebottle jellyfish rannalle ajautuneena.

Mentiin alkuillasta vielä Carlan kanssa hengailemaan biitsille. Otettiin vähän juomaa ja ruokaa mukaan ja chillailtiin biitsillä. Aurinko porottaa vielä kuuden aikaan aika pistävästi!

Tytöt biitsillä. Huom takana kuuluisa Manly ferry. Tolla lautalla matkataan cityyn.

Tiistaina mentiin Gillin kanssa pyörimään the cityyn. Syötiin lounasta Botanical Garden -puistossa. Oli ihanaa istuskella nurtsilla auringon paisteessa sushilla ja hedelmäsmoothieilla herkutellen. Lounaan jälkeen suunnattiin Oopperatalole metsästämään Gillille lippuja pähkinänsärkijäbalettiin. Liput löyty, jonka kunniaks tilattiin yhet siiderit Opera House terassilla. Se on aika turistimesta, mut kyllä ko raflassa pitää Sydneyssä käydä! Drinksujen jälkeen mentiin Museum of Contemporary Artiin katsastamaan Annie Leibovitzin valokuvanäyttely. Oli muutes todella hyvä! Leibovitzin kuvat on tosi intensiivisiä, emotionaalisia ja vangitsevia, todella taitavia kuvia. Näyttelyyn on kasattu otoksia vuosilta 1995-2009. Mukana on kuvia niin julkkisista kuin Leibovitzin perheestäkin. Mielenkiintonen kombo. Kultturiannoksen jälkeen koukattiin jätskikiskan kautta Manlyyn menevälle lautalle ja kotiin. Illalla lähettiin vielä Carlan, Gillin ja Brigitten (mun ja Carlan työkaveri) + sen kaverin kanssa Oxford Streetille clubbailemaan. Tanssittiin paljon ja oli hauskaa.

Vapaapäivien jälkeen on aina niin nuivaa mennä töihin. Eilen oliki jotenki vaisu ja vähän alakuloinen fiilis, ja töihin huvitti mennä vielä tavallista vähemmän. Onnistuin kuiteski tsemppaamaan itteni paremmalle tuulelle, sillä musta on mitä suurinta ajan tuhlausta olla pahalla päällä. Otin töissä skarpin asenteen ja aattelin, että kun töissä kerran ollaan niin työt tehään sitte kunnolla. Olin tosi ystävällinen kaikille asiakkaille ja heitin läppää aina tilaisuuden tullen. Samalla olin tosi tehokas ja kirmailin ympäriinsä, kun Duracel-pupu. Mun reipas asenne palkittiinki hyvinä tippeinä ja yks pöytäseurue jopa meni sanomaan mun pomolle, et kiitos hyvästä palvelusta, "that girl is great". Positiivisesta palautteesta tulee niin hyvä mieli! Mun bad mood oli työpäivän päätteeks tiessään. :) Btw, lisään kuvia tähän tekstin yhteyteen kunhan kerkiän.

Koala on kiva kaveri

Jos teitä pakkasessa kärvisteleviä kavereita yhtään lohduttaa, niin täällä on satanu vettä kolme päivää putkeen. Viime viikko oliki ihan liian täydellinen: lähes 30 astetta lämmintä ja aurinkoista. Mulla oli taas maanantai ja tiistai vapaata. Tänää aamulla töistä soitettii ettei tarvi tulla koko päivänä, kun on niin huono keli, ettei pahemmin oo asiakkaita. Buaah. Ärsyttävää viettää pakkovapaapäivää, kun sataa. Ei oo mitään tekemistä ja tuntuu et menee vaan rahaa hukkaan. Mulla tulee siis olemaan tän 3 päivän vapaiden takia sangen huonot tienestit tällä viikolla, ei hyvä.  Täytyy varmaan ens viikolla raataa vaan yhden vapaapäivän tahdilla...mur. Ja ihan varmaan ens viikolla on taas täydellinen biitsikeli.

Maanantaina en tehny mitään järkevää. Käytiin Carlan kanssa shoppailemassa, ja mun ostossaalis oli 5 dollarin varvastossut. Sinänsä hyvä näillä ansioilla. Oon yrittäny löytää täydellisiä farkkushotseja, mut ei oo ollu onni matkassa. Aina silloin ku ettii jotain tiettyä niin varmaan ei löydä. Tai oon kyllä löytäny muutamat perfect yksilöt, mut en viittis maksaa minimaalisista farkkushotseista 70 dollaria. Täällä Billabong, Roxy, Rip Curl yms. surffi- ja skeittimerkit on kovassa huudossa ja oonki haksahtanu typerään merkkien palvontaan. Ostin maailman hienoimmat Roxyn bikinit pari viikkoa sitte, mut hinta oli aika suolainen. Mut on ne hienoimmat bikinit, jotka oon omistanu. :) Ja eilen löysin outletista Rip Curlin surffishortsit 20 dollarilla. Ovh oli 60, selvää säästöä siis. Takasin asiaan. Shoppailun jälkeen käytiin kävelylenkillä biitsillä ja sit kävin vielä ittekseni surffaamassa. Tai lähinnä yrittämässä. Aallot oli kovan tuulen takia aika isoja, enkä viittiny kauheen kauaa leikkiä hengelläni..ja sitäpaitsi vesi oli kylmää ja mua paleli mun lyhythihaisessa -ja lahkeisessa wetsuitissa. Odotan niin kovasti aurinkoisia ja sääolosuhteiltaan optimaalisia päiviä, et pääsisin surffaamaan!

Eilen vuokrattiin Gillin kanssa auto ja tehtiin päiväroadtrippi Koala Park Sanctuaryyn. Nähtiin koaloja, kenguruita, vallabeja, vompatti, emuja, dingoja ja pingviinejä. Jotkut kenguruista oli kesyjä ja ne pomppi vierailijoiden keskellä. Päästiin myös rapsuttamaan yhtä koalaa! Koalat on niin söpöjä! Ne on uneliaan ja hömelön näkösiä. Ja hitaita. Mun mielestä ne näyttää vähän siltä, kun niillä olis kestokrapula. :D Paikka oli tosi symppis, ei mikään eläintarha, jossa turistit napsii kuvia riutuneiden koala-parkojen kanssa. Koala Park Sanctuary on jo lähes 100 vuotta ´vanha paikka. Alun perin siellä hoidettiin ja kuntoutettiin koaloja, jotka oli loukkaantunu ja joutunu metsästäjien luotien kohteeks. :'( Kuka voi ampua niin söpöjä otuksia?! Nykyään koalien suurin uhka on niiden elinympäristön tuhoutuminen, kun ne on vähän kranttuja ruoan suhteen. Koalat syö vaan muutamien tiettyjen eukalyptuspuiden lehtiä. Ja sit koalia liiskautuu valitettavan usein autojen alle ja joutuu koirien hampaisiin. Se koalista, oli hieno kokemus.

Huom poikanen pussissa!

Onneks Gill ajo, sillä mä en ihan tuntis oloani kotosaks ratin takana Sydneyn ruuhkissa. Ja kaiken lisäks liikenne ja ratti on mulle väärällä puolella. Mun pitää nyt kuiteski alkaa henkisesti valmistautumaan ajamiseen, kun meidän plääni on edelleen vuokrata/ostaa campervan ja hit the road tammikuussa. Jee, en malta odottaa! PItää vielä jaksaa kärvistellä töissä kuukauden päivät, huoh. Ja pitäis saada tehtyä mahd. paljon tunteja et saisin rahaa säästöön..Nyt on menny pari viikkoa tuhlauslinjoilla...

Tänäänkää en oo tehny mitään järkevää. Suurin saavutus tais olla muutaman postikortin kirjottaminen. Saavutus sinänsä, kun oon onnistunu lykkäämään mokomaa hommaa jo lähes pari kuukautta. Ja tokihan tää blogitekstikin voidaan laskee ainaki yritykseks käyttää aikaa hyödyllisesti, eiks vaan?!

Iilimatoja, wallabeja ja hämähäkki

Mulla oli vapaata maanatai ja tiistai. Gillin purjehduskeveri pyörittää YHA hostellia Pittwaterissa, joka on alue Sydneyn ulkopuolella. Gill pyysi mua sen kanssa pariks päiväks hengaamaan sen kanssa Pittwateriin. Varustauduttiin erähenkiseen lomaan hamstraamalla ruokaa mukaan, kun hostellin läheisyydessä ei oo kauppoja. Bussimatka Manlysta Pitwateriin kesti tunnin verran. Hostellille ei pääse muuten ku veneeellä, eikö oo herttasta?! Hostelli on siis ihan eristyksissä keskellä ei mitään. Oli ihanan rentouttavaa olla kaukana kaikesta kaupungin hälystä. Maanantaina oli sumusta ja sato vettä. Otettiin asenne, ettei me olla tehty sokerista ja lähettiin reippaasti metsään patikoimaan. Tosin mulla oli jättimäinen sateenvarjo mukana, kun en ollu oikein varustautunu sateisiin olosuhteisiin. Reippailtiin raikkaassa sadesäässä pari tuntia, mikä oli sangen virkistävää. Ikävää oli, et mun lenkkarit oli ihan litimärät. Huomattiin et sateella iilimadot on aika riehakkaalla ja verenhimoisella päällä. Yks iilimato oli iskeny kiinni mun pohkeeseen, mut sain sen pois ennen kun se ehti päästä kunnolla ruokailemaan. Hostellilla Gill löys yhen matosen sen jalasta. Samoin mä löysin kaks iljetystä mun lenkkarista, mut onneks ne ei ollu ehtiny tarrautua ihoon kiinni.

Hostellin pihalla loikki wallabeja, jotka ei pelänny ihmisiä yhtään! Yks tuli jopa haistelemaan mun kättä, kun kuvasin sitä! Wallabit on sulosia! Tiistai-aamuna heräättiin jo viideltä kattomaan auringonnousua, mut sää oli vieläki vähän satenen ja pilvinen, joten maisemat jäi aika vaisuks. Epäinhimillisen aikasen herätyksen ja aamupatikoinnin uuvuttamina mentiin vielä takasin nukkumaan. Heräsin puol yheksän aikaan siihen et mulla oli kauhee nälkä. Sitä se urheilu teettää.  Terveellinen aamupala koostu crumpet-leivästä maapähkinävoilla päällystettynä, (ei vitsit että oon koukussa maapähkinävoihin...) jogurtista ja hedelmistä. Taivas alko vähän kirkastua, joten päätettiin lähtee melomaan kajakilla. Koska aamulla oli pilvistä ja viileetä, en tietenkään laittanu aurinkorasvaa. Heti, kun päästiin rannasta aavalle merelle, aurinko tuli esiin. Voittekin sitte arvata kuinka siinä kävi..palaneet olkapäät ja ihanat t-paita rajat. Huoh, miks mä en opi?! Anyways, melottiin samaan paikkaan, jonne bussi meidän jätti, sillä siellä oli yks hotelli ja ravintola. Uutteran melomisen jälkeen päästiin vastatuulesta huolimatta perille. Syötiin lounasta aurinkoisella terassilla. Valitsin kurpitsa-pinaatti-ricotta-sipuli -täytteisen pitsan, oli tosi hyvää! Lounaan jälkee melottii takasin hostellille, mut poikettiin matkalla pikkusella "autiorannalla". Yhteen puun oksaan oli laitettu sellanen Tarzan-köysi, jolla päätettiin vähän leikkiä. Tässä kuva, kun en osaa selittää:

Iltapäivällä lähettiin vielä parin tunnin patikoinnille yhen saksalaisen tytön ja kanadalaisen jätkän kanssa. Reippailtiin sellaselle näköalapaikalle, josta näki Sydneyhyn saakka! Iltaruoaks grillattiin kokonainen barramundi-kala ja tehtiin fetasalaattia. Kävin nukkumaan jo ennen kymmentä, kun olin niin väsyny! Musta on ihanaa mennä nukkumaan silleen uupuneena, kun on rehkiny koko päivän. Aamulla pitiki sit herätä ajoissa et ehin takasin Manlyyn ja töihin...buahh. Bussissa huomasin, et mun varpaan väliin oli leiriytyny sangen pulska iilimato. Sen pulskasta olemuksesta päätellen se oli mässäilly ilmeisesti aika kauan, yäk! Mun jalkaparka vuoti verta vielä parin tunnin päästä siitä, kun sain matosen noukittua pois. Ja mun ihkut varvastossut tahriutu vereen. :( Onneks iilimadot ei oo vaarallisia, mut ne on ällöjä! Ötököistä puheen ollen löydettiin meidän huushollista yks päivä tämmönen kaveri:

Valehtelematta se oli lähen mun kämmenen kokonen. Oltiin Carlan kanssa tuksen löytöhetkellä kahestaan kotona, eikä tiedetty, onks hämis vaarallinen vai ei. Onneks meidän kämppis Autumn tuli kotiin kolmen sen kaverin kanssa (aussipoikia) kotiin. Pojat valisti meitä ettei kyseinen otus oo myrkyllinen. Ne naureskeli meidän hysteeriselle kiljunnalle, kun hämis lähti kipittämään meitä kohti. Lyhyen takaa-ajon jälkeen pojat nappas hämiksen kiinni ja  heitti sen ovesta ulos. :D

Arvatkaa oonko tohkeissani, kun vihdoin ostin ikioman surffilaudan!!! Surffikaupan myyjä oli tosi avulias ja mukava eikä yhtään tyrkyttäny mulle mitään. Ihastuin lautaan heti, kun näin sen. Se on vaaleen keltanen ja siinä on vaaleenpunasia kukkia. Niin ja se on second hand kun uudet laudat on vähän turhan kalliita mun budjetille... Se on ihanan tyttömäinen! :D Ostin kanssa Roxyn spring wetsuitin, joka on ihana! Meen huomenna aamulla surffaamaan Autumnin kanssa, jee!

Having dinner and drinks

Dodii, mulla alkaa olla aika reippaasti päivitettävää, kun kirjotustahti on näin hidastunut. Syytän typeriä työvuoroja ja pre paid internetin latausongelmia. Kertailen nyt lyhykäisesti viime viikon vapaapäivästä ja huomenna lupaan postata mun pikalomasta Pittwaterissa. Ja mun uudesta surffilaudasta. <3

 Viime viikolla mula oli ruhtinaallinen yks vapaapäivä. Päätin hyödyntää sen tehokkaasti ja niimpä menin heti aamusta surffitunnille. Päätin et perusasioiden kertaaminen ei oo pahasta ja maksoin kiltisti Manly Surf Schoolille 60 dollaria 2 tunnin surffitunnista. Kyllä kannatti! Koulun puolesta sai laudan ja wetsuitin lainaan. Meidät jaettiin kahteen ryhmään kokemuksen perusteella. Mun huimat surffailukokeilut Balilla laskettiin riittäväksi et pääsin ryhmään, joka laitettiin harjotteleen isoihin aaltoihin! Aallot oli aika tymäkän kokosia ja Manlyn ranta on tosi syvä. Täytyy myöntää et kyllä välillä vähän hirvitti. Etenki silloin kun jäin suoraan yhen aallon alle ja mun lauta kolautti mua kivasti silmäkulmaan. Onneks ei tullu mitään jälkee tai mustaa silmää. Olishan se tosin ollu aika katu-uskottavaa ja respektiä herättävää olla naama ruvella oman surffilaudan runtelemana...Ekan aallon onnistuin sössimään ja putosin vahdikkaasti laudalta ennen ku pääsin edes kunnolla ylös. Seuraavat kerrat meni onneks paljon paremmin ja pääsin seisomaan lähes joka kerta! Mulla oli alla longboardi, joka oli helppo alottelijalle. Se on niin mahtava fiilis, kun pystyy "catch the wave". (apua, en osaa kirjottaa suomeks!!) En muistanu miten rankkaa surffaaminen on. Jatkuva aaltoja vastaan melominen sai kädet ihan maitohapoille ja selkälihakseet kirraamaan. Kahen tunnin harjottelun jälkeen ei meinannu enää löytyä energiaa raahautua edes rantaan, mut olin niin fiiliksissä tunnin jälkeen! Niin ja näin villejä delfiinejä livenä! Ne uiskenteli coolisti surffaajien keskellä ihan lähellä rantaa. Amazing.

Tunnin jälkeen rentouduin vähän aikaa biitsillä maaten. Ei ollu ihan viisas veto ottaa arskaa keskipäivän aikaan: naama oli sievästi punehtava. Eh. Olin sopinu Isabellen kanssa et treffataan cityssä iltäpäivällä. Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa! Päätettiin lähtee Isabellen huudeille Newtowniin. Newtow on sellanen cool, boheemi opiskelijavetoinen kaupunginosa. Päätettiin ettiä joku kiva ravintola, jossa syödä päivällistä. (miks päivällinen kuulostaa tyhmältä? Enkuks having dinner on niin normi-ilmaisu...kertokaa joku viisas onks suomen kielessä mitään järkevämpää sanaa kun päivällinen? mun suomen kielen taito alkaa tosiaan huolestuttavasti kadota. Jos alan vaipua Pasila-tasolle niin kertokaa ihmeessä) Kälätettiin antaumuksella nacholautasen äärellä. Jälkkäriks valittiin mahtipontisen kokonen juustokakun pala, joka laitettiin puokkiin. Syöpöttelyn jälkeen mentiin chillaamaan ja having a couple of drinks Isabellen kämpille sen kämppisten kanssa. (Having drinks, onks sillekään mitään osuvaa käännöstä?!) Mun piti lähtee kotia kohti yhentoista maissa et ehtisin vikalle lautalle. Sekoilin bussipysäkkien kanssa (bussipysäkit on merkitty niin mitäänsanomattomasti et välillä niitä ei oieesti meinaa löytää) ja melkein missasin bussin, mikä olis ollu aika ikävää, kun sit olisin missannu myös vikan lautan Manlyyn. Onni oli kerranki mun puolella ja pääsin turvallisesti kotiin.

Kävin myös noutamassa Traveller's Contact Pointista pari kirjettä ja mummon lähettämän paketin. Arvatkaa olinko onnellinen, kun paketista kuoriutu massiivinen pussi salmiakkia ja levy pandan suklaata?!

Oli tosi rentouttava vapaapäivä, mut silti nakersi mennä töihin, kun aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja lämmintä oli semmoset 30 astetta. Kerkesin kuitenki aamulla mennä Virnan kanssa biitsille, kun mun vuoro alko vasta kaheltatoista. Kauheen kiva oli rehkiä mustissa farkuissa ja mustassa t-paidassa tarjoilemassa fish 'n' chipsejä. jeah. Onneks olin töissä vaan 4 tuntia. Illalla päätettiin Carlan kanssa mennä piknikille rannalle. Päästiin liikkeelle vasta ennen yhtätoista, mut oli aika hauskaa olla yöpiknikillä ja ihastella tähtitaivasta. Leiriydyttiin yhen yökerhon läheisyyteen niin saatiin kuunnella musiikkia kanssa.

Sellasta tällä kertaa, huomenna jatkuu..!

Oi!

Lupaan etten enää tän jälkeen kirjota yhtään mitään mun kreisistä työpaikasta, mut mun on vielä pakko jakaa muutama "hilpeä" juttu teidän kanssa. Tapasin randomisti bussipysäkillä ex-työpaikan chefin, joka on tosi kiva. Se lohdutti mua vakuuttelemalla, ettei pidä ottaa ex-pomon oikkuja henkkoht. Se kerto et vielä pari vuotta sitte ko heppu oli aivan mahdoton, nykyinen käytös ei oo mitään siihin verrattuna. Se oli kuulumma vuoden aikana pistäny kolme kännykkää paskaks raivareissaan ja sit se oli heittäny yhtä keittiöapulaista ananaksella. :D

Oon nyt tehny jo kolme vuoroa uudessa ravintolassa. Siellä meiniki on aika lepposa, ja oon viihtyny. Oon siis tarjoilijana, ja ehkä pääsen opetteleen kuinka tehdään kahveja ihkulla espressohärvelillä. Samoin pitäis vielä opetella laskujen laitto koneelle ja niiden printtaaminen. Omistajapariskunta on kotosin intiasta, ja niillä on metka aksentti. :) Mut tähän saakka vaikuttaa ihan ok paikalta. Tosin tänään olin töissä vaan kolme tuntia, kun oli niin hiljasta. Maanantait on muutenki aika rauhallisia, mut tänään sato kaatamalla vettä, niin asiakkaita ei liiemmin näkyny. Se on hassua kuinka paljon sää vaikuttaa asiakasmääriin! Aina kun on aurinkoinen ja lämmin päivä niin saa juosta pää kolmantena jalkana, kun taas sateisina päivinä joutuu siivoilemaan kun ei oo muuta tekemistä.

Oon yrittäny etsiskellä surffilautaa, mut en oo vielä onnistunu löytämään sopuhintasta, helposti noudettavissa olevaa ja hyväkuntosta second hand lautaa...kävin yks aamu juoksulenkillä biitsillä ja kattelin kadehtien surffareita. Mäkin haluun päästä surffaamaan! Pitää nyt ryhdistäytyä ihan tosissaan ja ostaa se ikioma surfboard. En oo nyt käyny joogassakaan, kun en tiedä raaskinko maksaa kuukauden joogatunneista 100 dollaria. Eihän se nyt niin paljoo oo, mut kuitenki, kun tiedän et tarvin rahaa sit reissatessa...

Asiasta kukkaruukkuun. En oo vieläkään törmääny yhteenkää suomalaiseen!! Täällä on sellanen Nordic Fusion niminen kauppa, jossa myydään Iittalaa, Marimekkoa, Arabiaa etc. sekä tietty salmiakkia ja suklaata! Menin käymään siellä yks päivä, mut tietenkää kukaan suomalaisista ei ollu silloin töissä. Juttelin mukavia ruotsalaisen naisen kanssa, joka on yks kaupan omistajista. Yks asia, mikä mut on yllättäny on se, miten moni australialaisista on käyny Suomessa! Melkein joka päivä oon tavannu jonkun, joka on käyny Suomessa! Monesti on olu aika hauskaa keskustella juhannuksesta, lonkerosta, jääkiekosta ja kylmästä talvesta. Kerran yks aussimies ällistytti mut täysin vastaamalla kiitos kiitos!! Se sano et tunnisti heti mun aksentin. (ou nou, en haluu et mun enkussa on suomi-aksentti!!!) Kävi ilmi et ko herralla on monia suomalasia ystäviä ja se on reissaillu ympäri Suomea. Se luetteli sujuvasti kaupunkeja, joissa se oli käyny: Helsinki, Tampere, Lappeenranta, Oulu...Olin aika vaikuttunu siitä, miten joku voi muistaa niin hyvin randomeita suomalasia kaupunkeja! Sit keskusteltiin hetki fisu-shoteista ja niiden oikeaoppisesta valmistustavasta. Oli aika hauskaa.

Ranskalaisia, saksalaisia ja brittejä on koko Australia tulvillaan. Niin ja brasilialaisia. Viime lauantaina tapasin kaks mukavaa ranskalaista jätkää Shore Clubilla. Oli tosi hauskaa jutella pitkästä aikaa ranskaks! :) Vaikka oon tavannu monia ranskalaisia täällä, oon liian usein jumiutunu puhumaan enkkua, koska se vaan on edelleen mulle helpompaa. Vaikka voin sanoo et puhun ranskaa aika sujuvasti, siinä on aina pikkunen kynnys vaihtaa enkusta ranskaks. Typerää. Oon yrittäny oppia muutamia sanoja portugalia, kun nää mun kämppikset aina välillä unohtaa etten oo brasilialainen! :D Voin opettaa yhen sanan teilleki: Oi! = Moi! Eiks oo helppoo?! Tosin Mariana muutti pois viikonloppuna ja sen tilalle tuli kaks tyttöä, toinen on saksalainen ja toinen jenkeistä. Ne jakaa kanssa huoneen. Onneks mulla ja Carlalla on isompi huone ja jättimäinen peili. haha. Ja onneks Virna hommas meille uuden isomman jääkaapin, sillä edellinen alko olemaan turhan ahdas neljälle saati sit viidelle hengelle. Äsken lakkailtiin kynsiä Carlan kanssa ja juoruiltiin. Oon niin ilonen et tullaan hyvin toimeen. Olis aika tuskasta jakaa huone jonkun kanssa, jos ei oltais yhtään samalla levelillä.

Kohta alkaaki olla aika mennä nukkumaan et jaksaa taas huomenna raahautua töihin. Good night! Beijos mes amis! :D

Tajusin just etten oo julkassu yhtään kuvaa oopperatalosta, joten näin lopuksi pakollinen kuva Sydney Opera Housesta.

Kenkä-ää..!

Viime viikolla musta alko tuntumaan et olisin aika valmis vaihtamaan työpaikkaa, sillä pomon raivarit alko oleen jo ihan naurettavia. Ei ollu kiva olla töissä ja pelätä koko ajan, milloin herra isoherra tulee räyhäämään jostain. Esim. yks päivä sain huudot siitä, kun pyyhin vahingossa yhen pöydän, jossa ei ollu kukaan istunu! Selvästi raivarin paikka. Keskiviikkona pomosta tuliki sitte ex-pomo, kun se ilmotti ettei tarvi enää tulla töihin. Jeah. No eipä tarvinu tehä ite lähtöpäätöstä. Silleen ärsyttää, kun tiedän etten hoitanu mun töitä mitenkää huonosti tai mokaillu pahemmin. Pistää vihaks tommonen mielivaltanen vallankäyttö ja ihmisten kehno kohtelu! Onneks sain asiakkailta usein positiivista palautetta hyvästä palvelusta niin tiedän ettei vika ole mussa. :) Silti tuntuu vähän nöyryyttävältä sanoo et sain potkut!! En oo ikiä ennen saanu kenkää mistään! :O

Kiikutin perjantaina mun cv:n ja cover letterin muutamaan paikkaan. Eilen mulla oli kokeiluvuoro yhessä biitsiraflassa. (Vähän turhan lähellä mun ex-työpaikkaa..) Se rafla on semmonen perusmesta, jossa tarjoillaan kaikkia mereneläviä, pihvejä ja pastaa. Vuoro meni hyvin, ja huomenna meen uudestaan töihin. :)

Ja maanantaina saan tietää pääsenkö kokeileen kaupan kassana oloa. Mun kämppis Carla on siellä supermarketissa töissä ja se vihjas mulle, et siellä on paikka vapaana. Kävin eilen pyörähtämässä siellä. Eli ihan lupaavalta näyttää. Pitäkää peukkuja pystyssä, et saan pian jotain töitä, tai alkaa rahahuolet painaa...En haluis nyt lähtee sinkoileen täältä Manlysta minnekään, kun saan asua niin ihanassa kämpässä ja jakaa arkea hyvien tyyppien kanssa. Mut jos täältä ei ala duunia löytymään niin sit taitaa olla parasta pakata laukut ja hit the road again.

Torstaina oli tosi kiva päivä! Gillin työkaveri Kate ja sen työkaverin serkku Kean (irlantilaisia molemmat) oli menossa kävelemään Coogee ja Bondi Beachin välisen pätkän. Se on semmonen rantaa vierustava kävelyreitti, jossa on mielettömät näköalat. Saatiin Gillin kanssa kyyti ja hengattiin päivä Katen ja Kianin kanssa. Kävelyreitti on mielettömän kaunia ja otinki varmaan sata valokuvaa. Aurinko paisto ihanan kuumasti, mut hölmöyksissäni päätin lähtee mekossa, joka aiheuti tosi typerät rusketusraidat. Mulla on nyt niskassa tyylikäs ruskea läiskä ja viehättävät olkainrajat. Tamarama Beachilla on mieletön taidenäyttely. Biitsillä ja edellä mainitun kävelyreitin varrella on 100 modernia taideteosta. Tässä muutama kuvanäyte.

Oli tosi hauskaa pelleillä taiteen parissa ja ottaa hulvattomia kuvia. Kävellessä tuliki ihan törkee nälkä ja niinpä me kirmattiin Bondin lähellä olevaan Moo Burgeriin. En yleensä oo mikään hamppareiden ylin ystävä, mut Moo on ihan mahtava. Söin linssi-saksanpähkinä -pihvillä, avokadolla, salaatilla, kurkulla, aiolilla ja chilirelissillä täytetyn burgerin, joka oli hyvääääääää! Juomana toimi mangosta, ananaksesta ja banaanista blendattu frappe. Ihanaa! Illalla chillailin Carlan kanssa kotona, ja kuunneltiin youtubesta brasilialaista ja suomalaista musiikkia. Päätettiin lähtee vielä hummaileen reggae nightiin. Oli hauskaa, vähän liianki villiä, enkä maksanu yhtään juomaa ite. :D

Dolce far niente

Oli ihanaa viettää kaks vapaapäivää! Parin edellisen viikon aikana olin töissä 6 päivää viikossa, mikä alko oleen vähän rankkaa. Onneks tällä viikolla sain kaks vapaapäivää. Tiistaina tosiaan menin Carlan kanssa shoppailemaan, mut en ostanu muuta kun ruokaa ja halpisballeriinat töihin. En haluu enää käyttää töissä mun uusia ihkuja converseja, kun ne on jo alkanu huolestuttavasti kulumaan ja likaantumaan. Shoppailun jälkeen kävin vielä joogaamassa.

Eilen oli sentään aurinkoinen päivä, muttei kuitenkaa niin lämmin että olisin viittiny mennä biitsille. Olin reipas heti aamusta ja menin joogatunnille englantilaisen Gillin kanssa. Joogan jälkeen suunnattiin cityyn shoppailemaan. Ihan ekaks käytiin TCP:ssä (=Traveller's Contact Point) hakemassa parin viikon ajalta kertyneet postit, jonka jälkeen kierreltiin kaupoilla. Koska shoppailu on rankkaa, niin tankattiin energiaa kahvin ja suklaakakun muodossa. Gillin piti lähtee kuudeks töihin, mut jäin vielä kierteleen kauppoja ittekseni. Paha virhe. Ostin kaks mekkoa, kaks laukkua, kajalin, kasvojenpuhsitusmömmöä ja lämpösuojasprayn hiuksille. Ei hyvä. Sikäli vapaapäivät on pahasta, kun on liikaa aikaa tuhlata rahaa. Kävin myös nopsasti pyörähtämässä Paddy's marketilla ostamassa hedelmiä ja vihanneksia, kun ne on siellä niin paljon edullisempia kun supermarketeissa.  Tänää söinki sit aamupalaks tuoretta mangoo, mikä on aivan eri asia kun ne suomeen rahdattavat vihreet ja pihkalta maistuvat hetelmät. Tänään mässäilty yksilö oli sangen mehukas, ihan ku ois mangopilttiä syöny. <3 Anyways, vietin rentouttavan vapaapäivän, joten tänään iltavuoroon raahautuminen ei tunnu ihan ylivoimaselta.

Meen tänää iltavuoroon, joka alkaa neljältä. Toivon et suljettais hyvissä ajoin niin ehtisin Shore Clubille reggae nightiin hengaamaan. Mut luultavasti just tänään tulee asiakkaita, jotka ei tajuu lähtee kotiin ajoissa eikä edes anna tippiä. Mur. Kävin aamupäivällä makaamassa biitsillä. Yritän ottaa rauhallisesti ja hankkia rusketusta hitaasti ja kärsivällisesti, kun täällä toi aurinko porottaa aika voimakkaasti. Ja kivasti ollaan täällä otsoniaukon kohdilla. Ainakaan tänää en onnistunu kärventämään itteeni. :) Sit kävin divarissa metsäsätämässä Eat, pray love -kirjaa. Kävin viime viikolla Gillin kanssa kattomassa sen leffassa, ja tykkäsin siitä kovasti. Ois kiva lukee kirjaki. Valitettavasti en kuiteskaa löytäny opusta, sillä aika moni muuki on nähny leffan ja haluis lukee sen kirjan...

Nyt täytyy jo rientää, etten myöhästy töistä! Lupaan postata kuvia ens kerralla!!

Ooooommmmmm

Tää on niin väärin! Tänään on mun vapaapäivä, ja sataa vettä! Eilen ja toissapäivänä oli mitä parhain biitsikeli ja tottakai olin töissä...Olin suunnitellu viettäväni rentouttavan vapaapäivän makaamalla rannalla, mut nyt jumitan kotona. Oottelen että Carla tulis kotiin, jos se vaik haluis lähtee mun kanssa shoppailemaan. Mun täytyy ehdottomasti hankkia yks tai kaks kivaa bilemekkoa, kun en kehtaa joka kerta lähtee hummailemaan samoissa vaatteissa. Täällä tytöt nimittäin panostaa baariin lähtiessä pukeutumiseen ja laittautumiseen. Lähes kaikilla on mekko ja korkkarit, joten perussuomalainen baariunivormu eli farkut+vero moda -toppi näyttäis täällä aika alipukeutumiselta. Ei sillä, et mulla olis edes farkkuja ja vertsutoppeja mukana. :D Enkä tietenkään ottanu korkkareita mukaan, jotenkas ehkä mun täytyy ostaa myös uudet hienot kengät. Ainoo ongelma uuden tavaran hamstraamisella on sen pakkaaminen sit kun pitäis lähtee reissaamaan. Helppoahan se täällä on on, kun mulla on jättikokonen vaatekaappi käytössä! Tässä varmaan taas käy niin et äiti saa selkä vääränä raahata pahvilaatikoita postista. :D Tosin postipakettien lähettäminen Suomeen on aika hintavaa, mikä vähän hilitsee mun shoppailuintoa. Mut pari mekkoa vaan...

Lauantaina kävin tanssahtelemassa Shore Clubilla, joka on Manlyn suosituin klubi. Se on viikonloppusin aina ihan täynnä porukkaa, mikä on mun mielestä vaan hyvä juttu. Musta on jotenki vaivaannuttavaa hengailla puolityhjissä baareissa. Silloin aina tuntuu et jossain on paremmat bileet, ja ite on sen verran out ettei tiedä missä ja sit tuntee olonsa vähän säälittäväks. Tää taitaa olla sitä monimutkaista naisten logiikkaa?! :D Sunnuntaisin Manlyn nuoret ja kauniit hengailee Wharf Barissa. Sinne kuuluu mennä jo iltapäivällä viiden-kuuden maissa, siemailla drinkkejä kavereiden seurassa ja vaivihkaa silmäillä kaikkia hyvännäkösiä tyyppejä. Ja koska maanantaisin aika monilla on töitä tai opiskelua niin Wharf Bar alkaa tyhjentyä jo kahdeksan-yhdeksän maissa. Muutenki täällä lähetään ulos kauheen aikasin! Baareihin mennään normisti jo kymmenen aikaan ja monet paikat menee kiinni jo kahelta.

Näin vapaapäivän kunniaks voisin vähän avautua teille rasittavista asiakkaista ja mun pomosta, joka alkaa jo koettelemaan mun kärsivällisyyttä aika pahasti. Ehkä oli aika viisas veto alottaa jooga, jospa saavuttaisin vähän lisää zen-henkisyyttä ja pitkää pinnaa. Suurin osa asiakkaista on mukavia ja hyvätapaisia. (Etenki ne, jotka jättää hyvät tipit.) Mut sitten on ihan erikseen nää vaativat tapaukset: "Kofeiiniton-extrakuuma-tupla-soijalatte kiitos, ai niin ja ei maitovaahtoa ja vain puolikas sokeripala!" "Kana-herkkusienipasta ilman kanaa, ja saisko siihen lisäks paistettua pekonia ja ranskalaiset tartar-kastikkeen kanssa?!" Jeah right. Musta tuntuu et Suomessa ei osata olla näin vaativia, tai sit jos uskaltaa heittäytyä "hankalaks" niin saa osakseen mulkoiluja ja snobin leiman. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun tarjoilija-parka (lue:minä) joutuu napsuttelemaan tilauksen koneelle, mikä tuottaa välillä vähän ongelmia, sillä keittiössä työskentelevät nepalilaispojat ei aina ihan ymmärrä, miten se tilaus menikään...ja jos jotain menee pieleen niin ylläri ylläri, syy on tarjoilijan! Sitte pomo porhaltaa paikalle karjuen  naama punasena. Mä en oo tottunu siihen, et mulle huudetaan, etenkään kun en oo tehny mitään miljoonaluokan mokaa. En nyt haluu valittaa, sillä edelleen tykkään mun työstä ja työkavereista, mut mun pomo on niin mahdoton! Se vetää sellasia järjettömiä raivareita ihan naurettavista asioista. Ehkä voisin suositella silleki joogaa, jos se oppis vähän zeniläisyyttä. Voitais aina yhessä hymistä oooommmm-mantraa et se rauhottuis. Huh, se siitä avautumisesta. Tänään aioin viettää muksan vapaapäivän ja unohtaa kaikki työjutut. Nyt ryhdistäydyn sen verran et lähen ruokaostoksille. Ja sit shoppaileen!

Uuteen kotiin

Sori kaverit, en oo päässy vähään aikaan päivittämään blogia, kun langattomia verkkoja ei oo ollu käytettävissä. Sain vihdoin aikaseks hommattua oman mokkulan niin lupaan et postailen vastedes ahkerammin.

Eilen mulla oli vapaapäivä 7 päivän työputken jälkeen. Aika luksusta. Tänään olinki sitte jo ysiltä skarppina duunissa. Eilen oli niin ihana nukkua pitkään, syödä rauhassa aamupalaa ja harhailla ympäriinsä. Ei sillä, et mulla olis edes ollu energiaa muuhun. No kävin sentään mun uuden ystävän Isabellen kanssa lounaalla ja sit muutin romuni uuteen kämppään!! Hartaan etsinnän jälkeen löysin vihdoin pysyvän majapaikan kämäsen hostellin sijaan. Kävin kattomassa muutamia tarjolla olevia huoneita. Mun piti muuttaa yhteen asuntoon, jonka olisin jakanu kolmen korealaisen ja yhen saksalaisen kanssa, mut sitte pois muuttava tyttö päättiki, ettei se haluukaan muuttaa. Aloin jo olla vähän epätoivonen, kun täältä on niin vaikee löytää sopuhintasta paikkaa, joka ei vilise torakoita. Mulle maksimi huoneen vuokra on alle 200 dollaria per viikko. Tosiaan täällä vuokrahinnat on aika kovia, nimittäin alle 200 dollarilla/viikko ei saa edes omaa huonetta...Tiistaina bongasin gumtreen sivuilta ilmotuksen, jossa kolme brasilialaista tyttöä etti kämppistä. Kävin kattomassa paikkaa, ja tytöt osottautu tosi kivoiks samoin ku asuntoki. Olin niin onnellinen kun puhelin soi seuraavana aamuna, ja Virna (yks tytöistä) soitti mulle ja kysy et milloin voisin muuttaa. Kaikki tapahtu siis aika nopeesti, kun eilen jo muutin uuteen kotiin! Asunto sijaitsee ihan Manlyn sydämessä. Rannalle ja satamaan kävelee parissa minuutissa ja töihinki on vaan 5 minuutin lampsiminen. Täydellistä! Jaan huoneen Carlan kanssa ja Virnalla ja Marialla on omat huoneet. Lisäks on iso olkkari, keittiö ja kylppäri. On niin ihanaa, kun käytössä on pesukone, mikro, kunnon ruoanlaittomahikset yms. Ja kämppikset on tosi mukavia. Kaiken lisäks maksan tästä ilosta vähemmän kun tosi rupusesta dormihuoneesta hostellissa! 

Hostellissa (nimeltään Manly Backpackers, jota en suosittele muille kuin örveltävästä biletystyylistä pitäville) olo alko jo kypsyttää aika pahasti viimesinä päivinä. Ei oo kauheen kivaa, kun pitää herätä aikasin töihin ja partyeläimet päättää pitää jatkot meidän parvekkeella...Ja sit yhtenä yönä siellä oli ihan kunnon tappelu ja väkivaltanen pariskunnan välienselvittely. Oli hostellissa punkkaamisesta jotain iloakin: tapasin monia kivoja ihmisiä ja potentiaalisia ystäviä. Hengasin tällä viikolla aika paljon kanadalaisen Isabellen kanssa. Isabel puhuu sujuvaa enkkua ja ranskaa ja sen ansiosta se löys ihan huippuduunin. Isabel lähti eilen 30 päivää kestävälle Australian kiertomatkalle tulkkaamaan enkkua ranskalaisille matkailijoille. Ihan mieletöntä päästä reissaamaan ilmaseks ympäri Ausseja! Kuukauden päästä Isabel onneks tulee takasin jäädäkseen ainaki joksku aikaa tänne Sydneyyn. Suunniteltiin vähän campervanin vuokraamista joskus ens vuoden puolella. Yks Isabellen kaveri olis ehkä lähössä messiin. Miten siistä olis lähtee kiertelemään ympäriinsä campervanilla! Voitteko kuvitella, et mä oon fiiliksissä asuntoautossa majailemisesta ja retkeilystä?! Tai voitteko edes kuvitella et mä ajaisin isoa pakua? En mäkään. Mut tällasen urbaanissa ympäristössä hengaamisen jälkeen vaihtelu virkistää. Ootan jo matkustamista niin paljon. Toisaalta on niin ihanaa asettua aloilleen joksku aikaa tänne Manlyyn. Musta on oikeesti kiva olla töissä ja luoda uudet sosiaaliset piirit täällä. Ihanaa sanoa, et mä asun nyt Sydneyssä!!! :) Happyyyyyyyyyy! Mut Australiassa on niin paljon nähtävää et toisaalta on vaikee olla aloillaan. Mut onhan mulla aikaa...

Aattelin ostaa oman surffilaudan btw, koska niitten vuokraaminen on niin sikahintasta. Sit kun lähen pois niin voin myydä laudan pois. Nerokasta. Onneks mun ei tarvi vähään aikaan raahata mun tavaroita mihinkään...jos kaiken mulla jo ennestään olevaan tavaramäärään lisää vielä surffilaudan niin kannettava taakka alkaa jo olla epäinhimillinen. Manly on täynnä surffipuljuja ja joogastudioita ja jotta sulautuisin joukkoon, oon tutustunut uuteen joogamuotoon: power joogaan. Oon käyny englantilaisen Gillin kanssa power jooga tunneilla, kun niillä oli aika jees kokeilutarjous: 20 dollarilla saa käydä 10 päivän ajan niin monilla tunneilla, kun haluaa. Power jooga on rankkaa, mut kivaa. Joogasali on lämmitetty 30 asteiseks, mikä tarkottaa järkyttävää hikoilua tunnin aikana. Power jooga taitaa siis olla aika samoilla linjoilla bikram joogan kanssa. En tosin tiedä raaskinko jatka tunneilla käymistä 10 päivän jälkeen. En oo ihan varma paljonko tunnit sit maksaa, mut luulen et aika paljon. We'll see.

Töissä on menny kaikki edelleen ihan hyvin ja oikeesti pidän mun duunista. Pomo aiheuttaa mulle edelleen pientä stressiä silloin, kun se on pahalla tuulella, mut who cares. Se on oikeesti tosi reilu ja mukava tyyppi, mut vaan hieman temperamenttinen. Se jaksaa aina nillittää kaikista pikkujutuista, mitkä mun mielestä ei oo kovin oleellisia. Se muistutti mua just eilen, kuinka mun npitäis joka päivä kehittyä paremmaks ja paremmaks. Miten sellasta voi keltään vaatia? Mä oon varmaan ihan superhyvä tarjoilija parin kuukauden päästä...Palkan lisäks saan ilmasen lounaan (joka tosin on superterveellisesti joko wrappi tai hamppari), juoda ilmaseks kahvia ja limsaa sekä syödä jätksiä. Onneks joudun yleensä juoksemaan ees taas koko työpaivän ajan, muuten olisin varmaan lihonu jo 100 kiloo. Kesä on tulossa, joten it's imporrtant to be in bikini shape you know. Niin paikallisten mielestähän täällä on vasta kevät, kun lämpomittari näyttää about 20 astetta. Kesää odotellessa siis.

Tarjoilija tässä hei

Hmmhh...aika paljon on jo ehtiny tapahtua siitä, kun kirjotin viimeks. Oon majaillu perjantaista asti hostellissa Manlyssa. Tällä hetkellä oon 6 hengen dormihuoneessa yksin, joten ei voi valittaa. Tää on ihan perussiisti ja toimiva hostelli. Aika paljon on porukkaa, jotka on ollu täällä jo useamman kuukauden. Parina ekana päivänä oli vähän orpo olo, mut nyt oon jo tutustunu mukaviin tyyppeihin. Yhtään suomalaista en oo vielä tavannu, mut yks ruotsalainen poika täällä on. Se juo aina ruoan kanssa maitoo, mikä on hauskaa, sillä ketkään muut kun skandinaavit ei mun tietääkseni juo maitoo ruoan kanssa! :D Ja kuten osasin odottaa, varmaan yli puolet hostellin asukkaista on brittejä (ja niistä suurin osa kovia bilettäjiä). Oon yrittäny löytää jonku kimppakämpän, mut se on tosi vaikeeta täällä Manlyssa. Siihen saakka täytyy olla hostellissa kunnes joku huone löytyy...jos löytyy...

Oon ollu jo kaks päivää töissä! Oon tarjoilijan hommissa kahvila/ravintolassa, joka sijaitsee ihan biitsin edustalla. Se on just sellanen paikka, mistä haaveilin, et halusin olla töissä. Sit kun en juokse sata lasissa ympäri raflaa niin voin ihastella turkoosia merta, valkosta hiekkarantaa, huojuvia palmuja ja tietty ilman paitaa kulkevia surffaripoikia. Olin tosi onnekas et löysin duunia saman tien. Palkkaa saan lain määräämän minimin, 15$ tunnilta miinus verot. Olisin voinu saada palkan myös pimeenä maksamatta veroja, mut en halunnu ku siitä voi sit joutuu aika isoihin ongelmiin, jos jää kiinni. Eli palkka ei päätä huimaa, mut on ihan ok. Lisäks saan syödä töissä ilmasen lounaan, mikä on tosi jees. Lisätuloina on sit vielä tipit. Eilen sain 42$ tippiä! Työpäivä on yleensä 5-7 tuntia, mut siihen ei kuulu kun 10 minuutin lounastauko. Koko ajan on kiire, mut se on vaan hyvä niin päivät menee nopeesti. En oo koskaan ennen ollu tarjoilijana, joten aika paljon on opittavaa. En oo onneks ainakaan vielä onnistunu kaatamaan mitään asiakkaiden syliin tai kompastelemaan kaikkien nähden. Mua ei mitenkää perehdytetty hommaan, sanottiin vaan et seuraa, mitä muut tekee ja kysele. :D Pomo tuppaa olemaan aika temperamenttinen, joten jos kämmää vähänki niin saa huudot. Oon jo aikalailla tottunu siihen enkä ota sen oikkuja henkilökohtasesti. Silloin kun pomo on hyvällä tuulella, niin se on oikein mukava. Eli kaiken kaikkiaan työ on ihan kivaa ja työkaverit mukavia. Niin ja sit mun pitää vielä hankkia RSA -lupa, eli Responsable of Serving Alcohol. Sitä varten mun pitää käydä 5h kestävä kurssi ja maksaa siitä ilosta 75 dollaria...

Tänään ja huomenna mulla on vapaata. Aattelin aamulla et menisin juoksulenkille, mut sit en vaan jaksanu. On niin fiiliksissä, kun voin mennä juoksemaan meren rannalle! Manly on tosi kaunista aluetta. Laitan tähän pari kuvaa, jotta saatte käsityksen, missä mä nyt asun. Tänää aion vaan chillailla, käydä avaamassa pankkitilin ja käydä kahvilla yhen brittitytön kanssa. Huomenna meen keskustaan shoppailemaan. Mun täyty ostaa jotku työkengät, kun balleriinoissa jalat tulee kipeeks. Yritän löytää mustat conversen all starit sopuhintaan. Hassua, miten nopeesti sitä sopeutuu olemaan vieraassa paikassa vieraassa maassa. On aika mukavaa, kun reissuelämässäkin on jotain säännöllisyyttä ja arkea. Aaumuisin on kiva mennä töihin ja iltaisin hengailla hostellin common roomissa muiden reissaajien kanssa. Vapaapäivinä voi mennä biitsille, kierteleen keskustaan tai vaan hengailla. Sitte ku merivesi vähän lämpenee niin aioin vuokrata surffilaudan. Saa nähä onks viime vuonna Balilla hankitusta surffauskokemuksesta mitään hyötyä. Mulla on vieläki polvessa sellanen euron kolikon kokonen arpi muistona Balilta...

Nyt mun pitää ryhdistyä ja raahautua pois täältä hostellilta pankkitiliä avaamaan. Oi että, kaikkien byrokratiajuttujen hoitaminen on mun favoutite puuhaa forever...

Toivoa työpaikasta

Jeah! Kaks päivää Sydneyssä takana. Näin 2 päivän perusteella sanottuna Sydney on tosi kiva kaupunki. Täällä on paljon erilaisia kaupunginosia ja tunnelma on rento ja kansainvälinen, kun ihmisiä on joka puolelta maailmaa. Ja mun mielestä yleensäki biitsin ja suurkaupungin yhdistelmä on ihan paras. Kyllä tää päihittää esim. Barcelonan 10-0. Ihmiset on yleisesti ottaen tosi ystävällisiä ja "chilled out". Sydney on vähän ku Lontoo tai New York mut ei niin hektinen. Me like. :)

Eilen aamusta menin käymään Manly Beachilla. Se on vähän kaukana keskustasta ja sinne pitää mennä lautalla, mikä maksaa pienen omaisuuden. Se on kuiteski tosi kaunista ja rauhallista aluetta, ihan ku pieni biitsikaupunki. Kiertelin biitsillä ja otin valokuvia. Löysin second hand -kirjakaupasta Lonely Planet Australian ranskaks. :D Aattelin et sehän on ihan järkevä ostos ni pysyy ranskankielentaitoki yllä. Se kirjakaupan myyjä oli mukava tyyppi. Se oli matkustellu Suomessa, Ruotissa ja Venäjällä joskus 90-luvulla. Juttelin sen kanssa tovin ja sain vielä kirjasta 2 euroo "Suomi-alennusta". :D Sit menin hankkimaa prepaid-liittymää, jonka kanssa mulla on pieniä ongelmia, mut en nyt viitti avautua niistä.

Jatkoin biitsikadulla kiertelyä ja huomasin et yhen ravintola-kahvilan ovessa oli lappu "Looking for staff". Menin heti innoissani kyselemää töitä. Omistaja oli tosi kiva ja vähän haastatteli mua vaikkei mulla ollu edes cv:tä ja cover letteria mukana. Se lupas antaa mulle tilaisuuden todistaa onko musta kahvilatyöntekijäks! Eli huomenna aamulla mulla on 2h kestävä "testivuoro". Jos onnistun olemaa mokaamatta ja vaikutan tyypiltä, jossa on työhön koulutettavaa potentiaalia, niin sit voisin saada sen paikan...Vähän jännittää kuinka käy. Se vaikuttaa kivalta työpaikalta, se on ihan biitisin edustalla! En kyllä vielä tiiä edes palkasta, tunneista yms. mut kyselen sit huomenna lisää. Tietty jos ne meinaa orjuuttaa pienellä palkalla ja vähäisillä työtunneilla niin sit pitää ettii jotain muuta. Aika paljo kauppojen ja kahvoíloitten ikkunoissa on ollu vastaavia ilmotuksia, joten eiköhän sitte jossain vaiheessa joku nappaa. Jos ei niin voi mun reissu loppua lyhyeen. Se ikävä puoli täällä on et asuminen on tosi kallista. Huoneen vuokrasta saa maksaa noin 150-200 euroo per viikko! Hostellit tulee vähän halvemmaks, mut ei niitäkää voi halvoiks sanoo. Esim. kuukausi 6 hengen dormihuoneessa maksaa noin 450e eikä vielä oo edes high season jolloin hinnat nousee....huh! Samoin ruoka on täällä sairaan kallista!! Tai no ravintoloissa syöminen on halvempaa ku Suomessa mut supermarketeissa ruoka on kalliimpaa. 

Voin vielä vähän tähän lopuks mainostaa couchsurfingia. Oon nyt punkannu 2 yötä Williamin luona. Oon saanu nukkuu omassa huoneessa isossa sängyssä ja W on kokkaillu mulle aamupalaa. Tänään söin aamupalaks hedelmä-marjasmoothien ja pähkinämysliä. W on sellanen ruokaintoilija. Eilen illalla käytii syömässä vietnamilaisessa ravintolassa ja sitte hakees jälkkäriks ihan sairaan hyvää jätskiä! Oikeesti, se oli ainaki yhtä hyvää ku italialainen jätski, jossei parempaaki! Couchsurfingissa on se etu, et kun hengaa paikallisten luona ni niiltä saa hyviä vinkkejä minne kannataa mennä ja tehä, ja mitä mistäki kannattaa maksaa. Tietty kohalle voi sattuu just se kirvesmurhaaja tai joku maailman friikein tyyppi, mut mulla kävi ainaki tän kerran tuuri. Tosin tänää vaihan majapaikkaa. Ei yhen tyypin luona yleensä voi kahta tai kolmee yötä enempää hengailla. Mun olis tarkotus mennä yhen sohvasurffaritytön luo, mut en oo vielä kuullu siitä mitään, joten pahalta näyttää...Saatan suosiolla mennä hostelliin Manlyyn niin olisin sit siellä jo valmiiks huomista "työhaastattelua" varten. Wish me luck!

Oonko mä oikeesti täällä?!

Terkkuja Sydneystä! Täällä on ihanan lämmintä ja kesä! En vieläkää tajuu että oon oikeesti täällä. Lennot meni ihan yllättävän mukavasti, tosin viimenen 14h pätkä Abu Dhabi-Sydney alko jo olla vähän tuskanen...yhteensä Helsinki-Sydney -väliin meni 33h! Onneks tällä kertaa mun ei tarvinu istuu kahen kuorsaavan ja lihavan miehen välissä...Etihad Airwaysin koneet oli hienoja ja palvelu laadukasta. Oli suorastaan luksusta tällaselle Ryanairiin tottuneelle.

Mä oon vielä ainaki kellonajoista ihan sekasin. Mun lento oli siis Sydenyssä perillä klo 06.20. Ennen ku selvisin paperiasioista ja sain rinkan ja löysin kapunkii menevän junan ni kello oliki jo 07.30. Mun piti yrittää kiirehtiä couchsurfing-hepun luokse ennen kun sen piti mennä töihin puol yheksäks. Hepun nimi on William ja se on tosi kiva. Onneks se tuli ettimään mut asemalta ni kerkesin viedä tavarat ja vaihtaa vaatteet, jonka jälkee läksin samaa matkaa metrolla kaupungille ku William meni töihin. Se oli tehny mulle aamupalaks hedelmäsmoothien ja sen kaveri lainas mulle aurinkorasvaa. Tuli heti ihan kotoisa olo. Menin sitte ittekseni pyörimää Sydneyn keskustaan ilman karttaa, mikä ei nyt ollu kauheen järkevää. Löysin sentään oopperatalon, Harbour Bridgen ja Botanical Gardensin. Niin ja näin superkirjavan papukaijan! :D Se taitaa olla sama asia ku joku turisti olis Suomessa innoissaan harakoista...Satama-alueella pyöriskelyn jälkee lähin vaan päämäärättömästi harhailemaan ja ostin lounaaks take away -sushiboxin. Voitteko uskoo, se makso vaan 5 dollaria, joka on siis about 3,5 euroa!!! Olin taas aivan fiiliksissä. Mussuttelin sushia puistonpenkillä ja chillailin hetken, mut sitte jatkoin harhailua. Eksyin kosmetiikkapuljuun ja ostin bodylotionin ja kasvorasvaa, kun en ottanu niitä mukaa Suomesta. Sitte iskiki armoton jetlagi, väsymys ja kofeiininhimo. Niinpäs sitten istuskelen kahvilassa juomassa lattea ja kuluttamassa aikaa. Alkaa sen verran jetlagi ja väsymys painaa et en jaksa enää kierrellä kaupungilla. Säälittävää, mut onneks mulla on aikaa vaikka seuraavat 12 kuukauttaa, hehhe. William pääsee töistä viideltä niin mun pitäis sit treffata se jossain. Sori epälooginen teksti ja huono suomen kieli, mut oon vielä sen verran sekasin (siis normaalia enemmän) etten vaan pysty parempaan. Taistelen just tässä itteni kanssa etten nukahtais tähän kahvilan pöydän ääreen...........................zzzzzzzzzzzzzzzzz...................................